Kyllähän ne toiveet vaan aina nostaa päätään, kuin myös nyt. Piinapäivät ovat loppusuoralla ja maanantaina, kaksi viikkoa inseminaatiosta, voisin jo tehdä testin. Halpoja liuskatestejä ei kaapissa enää ole, ainostaan löytyy kaksi Clearbluen digitaalitestiä, jotka näyttävät myös viikot. En haluaisi turhaan käyttää arvokasta testiä, vaan vasta sitten kun on aihetta epäillä sen näyttävän toivottua tulosta. Olen miettinyt, että jos en testaisi ollenkaan vaan odottaisin menkkoja pari päivää (mistähän tähän kärsivällisyys?), ja jos niitä ei kuulu, niin sitten voisin uhrata toisen testeistäni. Toinen vaihtoehto, ja todennäköisempi, on kipaista huomenna lähimarkettiin hakemaan halpa testi ja tehdä se.
Olo on niin kovin toiveikas, ja samaan aikaan epätoivoinen. Keväisen keskenmenon jälkeen ajattelin, että kunhan olen raskaana syyskuun lopussa, niin kaikki on hyvin. Nyt alkaa aika loppumaan. On kamalaa ajatella, että laskettu aika kohta tulee ja menee, ja vauvasta ei ole vieläkään merkkiäkään.
Niin sitä vaan taas varautuu pahimpaan, pettymykseen. Vaan olisiko tämä SE kerta, kun pettymys vaihtuukin iloon ja onnellisuuteen? Voi kun olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti