Mistähän se ensimmäinen tunne kumpuaa, kun kuulee, että (taas!) joku tuttavapariskunnista odottaa esikoistaan? Se kateuden tunne, joka aiheuttaa piston sydämessä ja synkän mielen, on jotenkin vaan niin kovin raskasta. Sen sijaan, että olisin iloinen ja onnellinen heidän puolestaan, osaan vain ajatella, että eikä? Oikeesti? Miksi? Miksi he mutta ei me?
Onneksi saan kuulla näistä uutisista aina vähän etukäteen, jolloin osaan varautua pariskunnan tapaamiseen ja hymyn piirtymiseen kasvoille onnitellessani heitä.
Jostain syystä mieli on taas matala ja usko onnistumiseen nollissa. Lienee jotakin hormonaalista elimistössä meneillään, kun mielialat vaihtelevat näin laidasta laitaan...
Tänään on kp 43, teropäivä 8 ja menkkoja odotellaan alkavaksi sunnuntaina. Ehkä se mieli tästä taas kohenee, kunhan päästään tässä projektissa eteenpäin...
Me mieheni kanssa otimme varaslähdön ja juhlimme vappua jo lauantaina ystävien kanssa, joten tänään olemme olleet vain kotona ja nauttineet hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Huomenna kyläilemään siskon luokse. Aurinkoista vappua!
maanantai 30. huhtikuuta 2012
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Tunnustuksia vol. 2
Kiitos Kookokselle tästä!
1. Nominate 15 fellow bloggers.
2. Inform the bloggers of their nominations.
3. Share 7 random facts about yourself.
4. Thank the blogger who nominated you.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.
Tällä kertaa en laitakaan tunnustusta eteenpäin (laiskuuttani!), vaan tunnustuksen voi jokainen halutessaan kopioida blogiinsa ja jakaa 7 sattunnaista faktaa itsestään. Tässä minun faktani:
1. Pelkään hysteerisesti kaiken maailman hyönteisiä ja ötököitä: leppäkertuista ja perhosista alkaen, ampiaisiin ja mehiläisiin.
2. Olen aamun virkku ja illan torkku. Mieheni taas on päinvastainen.
3. Olen aina ollut lapsenkasvoinen. Nuorempana ärsytti kun aina luultiin teiniksi, ei ärsytä enää.
4. Minulla ei ole minkäänlaisia allergioita.
5. Katson luvattoman paljon TV:tä. Lempisarjojani ovat: Täydelliset naiset, Greyn anatomia, Criminal minds, Mentalist, Moderni perhe, Puumanainen, House ja tässä vain muutamia luetellakseni...
6. Nautin kun joku kampaa hiuksiani. Joskus pyydän sisaruksien lapsia leikkimään kampaajaa, jolloin minä olen asiakas (tietenkin!) ja he kampaajia. Ah, niin ihanaa. Tietenkin kampaajakäynneistä täytyy aina pulittaa euro tai kaksi...:)
7. Lapsena toimin mallina muotinäytöksissa. Ikävä kyllä tuo mallimaisuus ei ole seurannut minua aikuisikään...:)
Näiden myötä haastan kaikki kertomaan itsestään muutaman satunnaisen seikan!
torstai 26. huhtikuuta 2012
Läpi harmaan kiven
Puhuin eilen iltapäivällä vielä klinikan hoitajan kanssa ja hän oli varmistannut lääkäriltä, että kaksi kiertoa on suositeltavaa odottaa keskenmenon jälkeen ennen uutta yritystä. Yritin siihen väliin selittää, että tämähän on periaattessa jo toinen kierto (7 viikkoa km:stä), ainoa vaan, ettei minkäänlaista vuotoa ole ollut. Se vuoto kuulemma on tässä tärkeintä, ei niinkään aika.
Harmittaa, koska jos olisin tiennyt, että nyt kun vihdoinkin olisin valmis uuteen yritykseen, niin sitten pitääkin odottaa, olisin syönyt ne tero-kuurit näinä kahtena menneenä kuukautena. Tämä tietenkin olisi selvinnyt jos olisin uskaltautunut soittamaan klinikalle aikaisemmin... Huokaus.
Toki tiedän, ettei tässä kenellekään kiusaa haluta tehdä, vaan että välikiertojen tarkoituksena olisi antaa kohdulle aikaa palautua rankasta kokemuksesta. Halutaan varmistaa, että kohdun limakalvo on tarpeeksi hyvässä kunnossa tukemaan mahdollista uutta raskautta.
Hoitajalle jo ilmoitin, että kahta kiertoa en suostu odottamaan, yhtä voin harkita. Nyt en vaan osaa päättää kummin olisi parempi? Odottaa se yksi kierto vai ei odottaa ollenkaan?
Ystäväni kanssa eilen järkeiltiin, että yhdet kuukautisethan tässä on tulossa tämän tero-kuurin päätteeksi (josta sitten lähtisin syömään Femarit), mutta lasketaanko sitä yhdeksi kierroksi? Eikö kierto lasketa kuukautisten ensimmäisentä päivästä seuraavien kuukautisten alkuun? Eli tuossa välissä ei olisi kiertoa mutta ainakin kohtu pääsisi tyhjenemään ja muodostamaan uuden limakalvon ovulaatiota odotellessa.
Eihän se mitään ota jos ei annakaan. Pahinta mitä tässä voi tapahtua on, että alkio ei kiinnittyisikään hedelmöityksessä (jos limakalvo ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa) ja tulee kuukautisten mukana pois. Sama lopputulos kuin välikierrossa, ei raskautta. Mutta välikierrosta poiketen olisi edes mahdollisuus raskautua. Täytyy vaan psyykata itsensä, että lopputulos voi olla mitä vaan...
Kävin nettipalstoilla lukemassa raskautumisesta heti keskenmenon jälkeen, ilman välikiertoja, ja monessa tapauksessa lopputuloksena on ollut onnistunut raskaus. Tokihan kolikolla on aina kääntöpuoli ja jollekihan ne ikävät uutiset tapahtuu... Ehkä ilmassa on vähän ajatusta, että ei kai se salama iske kahta kertaa samaan paikkaan...?
Harmittaa, koska jos olisin tiennyt, että nyt kun vihdoinkin olisin valmis uuteen yritykseen, niin sitten pitääkin odottaa, olisin syönyt ne tero-kuurit näinä kahtena menneenä kuukautena. Tämä tietenkin olisi selvinnyt jos olisin uskaltautunut soittamaan klinikalle aikaisemmin... Huokaus.
Toki tiedän, ettei tässä kenellekään kiusaa haluta tehdä, vaan että välikiertojen tarkoituksena olisi antaa kohdulle aikaa palautua rankasta kokemuksesta. Halutaan varmistaa, että kohdun limakalvo on tarpeeksi hyvässä kunnossa tukemaan mahdollista uutta raskautta.
Hoitajalle jo ilmoitin, että kahta kiertoa en suostu odottamaan, yhtä voin harkita. Nyt en vaan osaa päättää kummin olisi parempi? Odottaa se yksi kierto vai ei odottaa ollenkaan?
Ystäväni kanssa eilen järkeiltiin, että yhdet kuukautisethan tässä on tulossa tämän tero-kuurin päätteeksi (josta sitten lähtisin syömään Femarit), mutta lasketaanko sitä yhdeksi kierroksi? Eikö kierto lasketa kuukautisten ensimmäisentä päivästä seuraavien kuukautisten alkuun? Eli tuossa välissä ei olisi kiertoa mutta ainakin kohtu pääsisi tyhjenemään ja muodostamaan uuden limakalvon ovulaatiota odotellessa.
Eihän se mitään ota jos ei annakaan. Pahinta mitä tässä voi tapahtua on, että alkio ei kiinnittyisikään hedelmöityksessä (jos limakalvo ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa) ja tulee kuukautisten mukana pois. Sama lopputulos kuin välikierrossa, ei raskautta. Mutta välikierrosta poiketen olisi edes mahdollisuus raskautua. Täytyy vaan psyykata itsensä, että lopputulos voi olla mitä vaan...
Kävin nettipalstoilla lukemassa raskautumisesta heti keskenmenon jälkeen, ilman välikiertoja, ja monessa tapauksessa lopputuloksena on ollut onnistunut raskaus. Tokihan kolikolla on aina kääntöpuoli ja jollekihan ne ikävät uutiset tapahtuu... Ehkä ilmassa on vähän ajatusta, että ei kai se salama iske kahta kertaa samaan paikkaan...?
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Takapakkia
Ärsyttävää!!!! Aarrrrgh!
Juuri soittivat klinikalta, että katsottuaan minun papereita tarkemmin, niin lääkäri on määrännyt kaksi kiertoa väliin ennen kuin voin aloittaa femarit. Voi paska! Kerkesin jo niin innostua ja tässä sitä taas ollaan. Joskus kesän lopulla päästään yrittämään. Vituttaa.
Juuri soittivat klinikalta, että katsottuaan minun papereita tarkemmin, niin lääkäri on määrännyt kaksi kiertoa väliin ennen kuin voin aloittaa femarit. Voi paska! Kerkesin jo niin innostua ja tässä sitä taas ollaan. Joskus kesän lopulla päästään yrittämään. Vituttaa.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Kuudes kerta toden sanoo?
Poliklinikalta soittivat takaisin ja lupa uuteen yritykseen on saatu!
Nyt siis Teroluteja kymmenen päivän ajan (2. päivä tänään), jonka jälkeen pitäisi alkaa kuukautiset. Kierron 3-7 päivinä tuttuun tapaan Femarit ja siitä ovulaatio. Toivotaan, että vaste on yhtä hyvä kuin aikaisemmin, ja onni potkaisisi taas pian - tai mieluummin heti!
Helpottavaa oli kuulla, että ei tarvita seurantaultria tai muitakaan lääkärikäyntejä tässä välissä, vaan kotona testaillaan ovulaatiota, sopivana hetkenä lähetetään uimarit matkaan, sitten piinaillaan ja sen jälkeen testaillaan. Tällä reseptillä mennään kesä.
Klinikkaan olen yhteydessä jos: A) haluamme inseminaatioon tai B) tulen raskaaksi. - mieluummin tietysti jälkimmäisestä syystä...
Katselin kalenteria ja laskeskelin jo päiviä tulevaan ovulaatioon (tiedetään!). Samalla huomasin kaavan, jota en ole aiemmin huomannutkaan. Terojen jälkeen menkat ovat alkaneet aina neljäntenä päivänä terojen loppumisesta. Nythän ovulaatio on helppo laskea tarkalleen, jos siis historia toistaa itseään. Näillä näkymin täällä ovuloidaan sunnuntaina 20.5. tai siinä nurkilla! :) - kunhan ei vaan myöhäisemmäksi menisi, kun siitä alkavan viikon alusta olen työmatkalla kolme päivää... Noh, nämä arvaukset tarkentuvat lähempänä ajankohtaa.
Kalenterin mukaan tämä olisi (vasta) kuudes kierto sen jälkeen kun viime kesänä hoidot aloitettiin. Aikaisemmista viidestä kierrosta kaksi taisi olla ovuloimattomia kiertoja, ja yhdestähän raskauduin. Eli ei tässä niin huonosti asiat ole ollenkaan, sen vaan aina välillä unohtaa kun ei näe nenäänsä pidemmälle. Nyt toivotaan että kuudes kierto toisi meille hyviä uutisia!
Nyt siis Teroluteja kymmenen päivän ajan (2. päivä tänään), jonka jälkeen pitäisi alkaa kuukautiset. Kierron 3-7 päivinä tuttuun tapaan Femarit ja siitä ovulaatio. Toivotaan, että vaste on yhtä hyvä kuin aikaisemmin, ja onni potkaisisi taas pian - tai mieluummin heti!
Helpottavaa oli kuulla, että ei tarvita seurantaultria tai muitakaan lääkärikäyntejä tässä välissä, vaan kotona testaillaan ovulaatiota, sopivana hetkenä lähetetään uimarit matkaan, sitten piinaillaan ja sen jälkeen testaillaan. Tällä reseptillä mennään kesä.
Klinikkaan olen yhteydessä jos: A) haluamme inseminaatioon tai B) tulen raskaaksi. - mieluummin tietysti jälkimmäisestä syystä...
Katselin kalenteria ja laskeskelin jo päiviä tulevaan ovulaatioon (tiedetään!). Samalla huomasin kaavan, jota en ole aiemmin huomannutkaan. Terojen jälkeen menkat ovat alkaneet aina neljäntenä päivänä terojen loppumisesta. Nythän ovulaatio on helppo laskea tarkalleen, jos siis historia toistaa itseään. Näillä näkymin täällä ovuloidaan sunnuntaina 20.5. tai siinä nurkilla! :) - kunhan ei vaan myöhäisemmäksi menisi, kun siitä alkavan viikon alusta olen työmatkalla kolme päivää... Noh, nämä arvaukset tarkentuvat lähempänä ajankohtaa.
Kalenterin mukaan tämä olisi (vasta) kuudes kierto sen jälkeen kun viime kesänä hoidot aloitettiin. Aikaisemmista viidestä kierrosta kaksi taisi olla ovuloimattomia kiertoja, ja yhdestähän raskauduin. Eli ei tässä niin huonosti asiat ole ollenkaan, sen vaan aina välillä unohtaa kun ei näe nenäänsä pidemmälle. Nyt toivotaan että kuudes kierto toisi meille hyviä uutisia!
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Alku
Aamun testi oli puhdas nega, eikä jättänyt minkäänlaista tulkinnan varaa. Olo ei ollut niin pettynyt kuin olisin kuvitellut, enemmänkin ehkä vain helpottunut. Nyt piinapäivät ovat tällä erää ohi ja voin hyvillä mielin kokoontua ihanien ystävien kanssa tulevana viikonloppuna ja maistella lasillisen, jos toisenkin, viiniä.
Nyt odotellaan soittoa klinikalta, että päästään sopimaan jatkosta.
Uusi viikko, uusi alku.
Nyt odotellaan soittoa klinikalta, että päästään sopimaan jatkosta.
Uusi viikko, uusi alku.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Huomenna
Aamulla oli jo pissa mukissa valmiina testiä varten. Hetken aikaa mietin ja kaadoin pissan pois. En tehnyt testiä. Ajattelin, että nyt täytyy herätä todellisuuteen! Todennäköisyys raskaudesta, varsinkin kun ovulaatiota ei olla edes bongattu, on sama kuin voittaisi lotossa. Niinpä siis päätin, että huomen aamulla teen testin, (negatiivisen) ja aamupäivällä soitan klinikalle. Kai se on vaan taas kiivettävä takaisin ratsun selkään.
Tänään näin ihanan kummityttöni (9 kk) pitkästä aikaa. Ei ahdistanut eikä harmittanut vaan päinvastoin, sydän täyttyi hellyydestä ja rakkaudesta tätä pientä kohtaan. Hän on kyllä niin hurmaava tapaus, että sai vielä enemmän tämän vauvakuumeen kohoamaan... Onneksi olo on positiivinen ja luottavainen, jonain päivänä mekin vielä onnistutaan.
Huomenna. Huomenna soitan klinikalle.
Tänään näin ihanan kummityttöni (9 kk) pitkästä aikaa. Ei ahdistanut eikä harmittanut vaan päinvastoin, sydän täyttyi hellyydestä ja rakkaudesta tätä pientä kohtaan. Hän on kyllä niin hurmaava tapaus, että sai vielä enemmän tämän vauvakuumeen kohoamaan... Onneksi olo on positiivinen ja luottavainen, jonain päivänä mekin vielä onnistutaan.
Huomenna. Huomenna soitan klinikalle.
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Toiveajattelua
Kyllä sitä osaakin olla säälittävä! Kaikenmaailman oireita olen nyt muka huomaavani sen viikon takaisen mielikuvitus-ovulaation jälkeen: on päänsärkyä, tukkoista nenää, alavatsatuntemuksia, ruuansulatushäiriöitä, väsymystä, aamuyön unettomuutta ja mitä vielä...
Muistan, että edellisen raskauden alussa, kun en vielä ollut tehnyt positiivista testiä, valitin ystävälleni aamuyön unettomuudesta, rintatuntemuksista, vilustumisesta ja pissan voimakkaasta hajusta. - Täytyy myöntää, että iltaisin kotona tutkin, tuntuuko rinnat erilaisilta ja joka vessakäynnin jälkeen analysoin pissan tuoksua...
S ä ä l i t t ä v ä ä !
Vielä täältä itsekyhätyistä pilvilinnoista tullaan alas ja kovaa...
...mutta vasta ensi viikolla. Siihen asti annan itseni luvan haaveilla, kuvitella ja fantasioida, olisihan se niin ihanaa... Olkookin, että ensi viikolla tuntuu kahta kauheammalta. Se on ensi viikolla se. Nyt on nyt.
Muistan, että edellisen raskauden alussa, kun en vielä ollut tehnyt positiivista testiä, valitin ystävälleni aamuyön unettomuudesta, rintatuntemuksista, vilustumisesta ja pissan voimakkaasta hajusta. - Täytyy myöntää, että iltaisin kotona tutkin, tuntuuko rinnat erilaisilta ja joka vessakäynnin jälkeen analysoin pissan tuoksua...
S ä ä l i t t ä v ä ä !
Vielä täältä itsekyhätyistä pilvilinnoista tullaan alas ja kovaa...
...mutta vasta ensi viikolla. Siihen asti annan itseni luvan haaveilla, kuvitella ja fantasioida, olisihan se niin ihanaa... Olkookin, että ensi viikolla tuntuu kahta kauheammalta. Se on ensi viikolla se. Nyt on nyt.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Epätoivoista
Nykyään on hyviä päiviä ja vähemmän hyviä päiviä. Toisinaan pystyn olemaan jopa optimistinen tulevaan kohtaan, ajatellen, että varmasti kohta on meidänkin vuoro ja sitten kaikki menee kuten pitääkin, ja meille tulee vauva. Mutta toisinaan sitten taas, kuten tänäänkin, ahdistaa ja masentaa ja haluaisin vain voida olla ajattelematta koko asiaa ja olla kuin tätä tilannetta ei elämässäni olisikaan.
Kaavinnan jälkeen lääkäri sanoi, että voisimme olla yhteydessä klinikkaan lomamme jälkeen. Noh, nyt ollaan reissusta kotiuduttu ja ajatus yhteydenotosta ahdistaa. Ahdistaa, että se kaikki alkaa taas uudelleen: päivien laskeminen, painosta paasaaminen, pillerien syöminen, väkisin yrittäminen ja turhien testien tekeminen. Lopputuloksena todennäköisesti vaan pettymystä ja pahaa mieltä. -ainakin alkuun. Usko siihen, että raskautuisin nopeasti uudelleen on olematon. Vaikkakin lääkärikin totesi, että jatkon kannalta on hyvä, että tiedetään mikä lääke ja annostus minun kohdallani toimii, niin siitä huolimatta, en jaksa uskoa, että lähiaikoina meitä onni jälleen potkisi.
Viime päivien ajan on ollut jonkinlaisia tuntemuksia alavatsalla... Onpa käynyt mielessä, että kuukautiskierto sieltä yrittäisi itsekseen tulla, vai olisiko se voinut olla jopa ovulaatio? Mene ja tiedä. Tietenkään kaapissa ei voinut olla ainoatakaan ovulaatiotestiä, jolla asian olisi voinut tarkistaa. Suurella todennäköisyydellä mielikuvitus kuitenkin tekee tepposia. Eihän minulle luonnollisesti kuukautisia pitäisi tulla. Niin epätoivoinen sitä kuitenkin on, että vaikka suositellaan, että ainakin yksi kierto odotetaan keskenmenon jälkeen ( ja ihan jopa hyvästä syystä, Perhesuunnittelun kotivuilta: Tämä siksi, että keskenmenon jälkeen raskaaksi tuleminen on erittäin helppoa, mutta kohdun limakalvo saattaa olla liian huonossa kunnossa uutta raskautta tukemaan ), mutta kyllä meillä tämä mielikuvitus-ovulaatio yritettiin hyödyntää. Miehelleni en tosin asiasta maininnut, eipähän ainakaan hän sitten pety. Nyt en sitten tiedä, että odottaisinko sen kaksi viikkoa, että nähtäisiin oliko kyseessä tosiaan ovulaatio vai vaan ilmavaivoja?
Tällä viikolla kollegani sitten kertoi uutisensa: Nyt on np-ultra takana ja siellä se tyyppi ihanasti sätki ja potki.
Mä arvasin. Voi vi**u.
Kaavinnan jälkeen lääkäri sanoi, että voisimme olla yhteydessä klinikkaan lomamme jälkeen. Noh, nyt ollaan reissusta kotiuduttu ja ajatus yhteydenotosta ahdistaa. Ahdistaa, että se kaikki alkaa taas uudelleen: päivien laskeminen, painosta paasaaminen, pillerien syöminen, väkisin yrittäminen ja turhien testien tekeminen. Lopputuloksena todennäköisesti vaan pettymystä ja pahaa mieltä. -ainakin alkuun. Usko siihen, että raskautuisin nopeasti uudelleen on olematon. Vaikkakin lääkärikin totesi, että jatkon kannalta on hyvä, että tiedetään mikä lääke ja annostus minun kohdallani toimii, niin siitä huolimatta, en jaksa uskoa, että lähiaikoina meitä onni jälleen potkisi.
Viime päivien ajan on ollut jonkinlaisia tuntemuksia alavatsalla... Onpa käynyt mielessä, että kuukautiskierto sieltä yrittäisi itsekseen tulla, vai olisiko se voinut olla jopa ovulaatio? Mene ja tiedä. Tietenkään kaapissa ei voinut olla ainoatakaan ovulaatiotestiä, jolla asian olisi voinut tarkistaa. Suurella todennäköisyydellä mielikuvitus kuitenkin tekee tepposia. Eihän minulle luonnollisesti kuukautisia pitäisi tulla. Niin epätoivoinen sitä kuitenkin on, että vaikka suositellaan, että ainakin yksi kierto odotetaan keskenmenon jälkeen ( ja ihan jopa hyvästä syystä, Perhesuunnittelun kotivuilta: Tämä siksi, että keskenmenon jälkeen raskaaksi tuleminen on erittäin helppoa, mutta kohdun limakalvo saattaa olla liian huonossa kunnossa uutta raskautta tukemaan ), mutta kyllä meillä tämä mielikuvitus-ovulaatio yritettiin hyödyntää. Miehelleni en tosin asiasta maininnut, eipähän ainakaan hän sitten pety. Nyt en sitten tiedä, että odottaisinko sen kaksi viikkoa, että nähtäisiin oliko kyseessä tosiaan ovulaatio vai vaan ilmavaivoja?
Tällä viikolla kollegani sitten kertoi uutisensa: Nyt on np-ultra takana ja siellä se tyyppi ihanasti sätki ja potki.
Mä arvasin. Voi vi**u.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Yhteistä matkaa takana
Onnentäyttymystä odotellessa
