When you least expect it...

Kädet tärisee, sydän hakkaa ja vatsassa velloo. Kuva puhukoon puolestaan:

"Pregnant 1-2"

Epäusko on vallannut mielen, voiko tämä tosiaan olla totta? Tapahtuuko tämä minulle? Olenko raskaana? Onko tämä vain pilaa? Miten tässä käy? Saammeko vihdoinkin onnellemme täyttymyksen? Tästä se piina vasta alkaa. 

Jinxaus

Hiljaisuuden vallitessa mennään taas piinapäivä kerrallaan eteenpäin. Jotenkaan sitä ei uskalla ääneen toivoa eikä ajatella. Jotenkin vaan on sellainen tunne, että jos sanon sen ääneen, sitä ei varmasti tapahdu. Pelottaa taas päästää toiveet valloilleen ja parin viikon päästä keräillä sirpaleita. Taustalla kyllä seuraan muiden kuulumisia, ja positiivisia kuulumisia onkin ollut hurjan paljon! Onnea teille! Josko kohta sitä saisi liittyä samaan porukkaan...

Olen ollut huomaavinani seuraavia "raskausoireita" (ja meneillään on dpo 5!):

• huimaus
• pissahätä
• rintatuntemuksia, ei kipeyttä mutta jotenkin erilaiset
• alavatsan juilimiset
• väsy

Just kun pääsin sanomasta, etten halua jinxata, niin jinxaan kuitenkin. Täysillä! Syteen tai saveen!


Pieni irtiotto tulee kuin tilauksesta, kun yllätän mieheni lähestyvien synttäreiden kunniaksi viikonloppureissulla! Ihan kahdestaan, hyvästä ruoasta- ja toistemme seurasta nauttien!

Rakastan järjestää yllätyksiä ja hemmotella miestäni! Hän on sen niin ansainnut!

Iso O

Tällä viikolla on testailtu ovulaatiota ahkerasti. Maanantaina ei mitään, tiistaina haamu, keskiviikkona haalea viiva, torstaina ei mitään ja tänään, perjantaina, vahva viiva. Ikävät yhteistyökumppanit Ilmavaivat ja Ripuli kielivät myös lähestyvästä H-hetkestä...

Ovulaatio toivon mukaan 24 - 36 h sisällä...

JES!!!

Läpi harmaan kiven

Puhuin eilen iltapäivällä vielä klinikan hoitajan kanssa ja hän oli varmistannut lääkäriltä, että kaksi kiertoa on suositeltavaa odottaa keskenmenon jälkeen ennen uutta yritystä. Yritin siihen väliin selittää, että tämähän on periaattessa jo toinen kierto (7 viikkoa km:stä), ainoa vaan, ettei minkäänlaista vuotoa ole ollut. Se vuoto kuulemma on tässä tärkeintä, ei niinkään aika.

Harmittaa, koska jos olisin tiennyt, että nyt kun vihdoinkin olisin valmis uuteen yritykseen, niin sitten pitääkin odottaa, olisin syönyt ne tero-kuurit näinä kahtena menneenä kuukautena. Tämä tietenkin olisi selvinnyt jos olisin uskaltautunut soittamaan klinikalle aikaisemmin... Huokaus.

Toki tiedän, ettei tässä kenellekään kiusaa haluta tehdä, vaan että välikiertojen tarkoituksena olisi antaa kohdulle aikaa palautua rankasta kokemuksesta. Halutaan varmistaa, että kohdun limakalvo on tarpeeksi hyvässä kunnossa tukemaan mahdollista uutta raskautta.

Hoitajalle jo ilmoitin, että kahta kiertoa en suostu odottamaan, yhtä voin harkita. Nyt en vaan osaa päättää kummin olisi parempi? Odottaa se yksi kierto vai ei odottaa ollenkaan?

Ystäväni kanssa eilen järkeiltiin, että yhdet kuukautisethan tässä on tulossa tämän tero-kuurin päätteeksi (josta sitten lähtisin syömään Femarit), mutta lasketaanko sitä yhdeksi kierroksi? Eikö kierto lasketa kuukautisten ensimmäisentä päivästä seuraavien kuukautisten alkuun? Eli tuossa välissä ei olisi kiertoa mutta ainakin kohtu pääsisi tyhjenemään ja muodostamaan uuden limakalvon ovulaatiota odotellessa.

Eihän se mitään ota jos ei annakaan. Pahinta mitä tässä voi tapahtua on, että alkio ei kiinnittyisikään hedelmöityksessä (jos limakalvo ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa) ja tulee kuukautisten mukana pois. Sama lopputulos kuin välikierrossa, ei raskautta. Mutta välikierrosta poiketen olisi edes mahdollisuus raskautua. Täytyy vaan psyykata itsensä, että lopputulos voi olla mitä vaan...

Kävin nettipalstoilla lukemassa raskautumisesta heti keskenmenon jälkeen, ilman välikiertoja, ja monessa tapauksessa lopputuloksena on ollut onnistunut raskaus. Tokihan kolikolla on aina kääntöpuoli ja jollekihan ne ikävät uutiset tapahtuu... Ehkä ilmassa on vähän ajatusta, että ei kai se salama iske kahta kertaa samaan paikkaan...?

Kuudes kerta toden sanoo?

Poliklinikalta soittivat takaisin ja lupa uuteen yritykseen on saatu!

Nyt siis Teroluteja kymmenen päivän ajan (2. päivä tänään), jonka jälkeen pitäisi alkaa kuukautiset. Kierron 3-7 päivinä tuttuun tapaan Femarit ja siitä ovulaatio. Toivotaan, että vaste on yhtä hyvä kuin aikaisemmin, ja onni potkaisisi taas pian - tai mieluummin heti!

Helpottavaa oli kuulla, että ei tarvita seurantaultria tai muitakaan lääkärikäyntejä tässä välissä, vaan kotona testaillaan ovulaatiota, sopivana hetkenä lähetetään uimarit matkaan,  sitten piinaillaan ja sen jälkeen testaillaan. Tällä reseptillä mennään kesä.

Klinikkaan olen yhteydessä jos: A) haluamme inseminaatioon tai B) tulen raskaaksi. - mieluummin tietysti jälkimmäisestä syystä...

Katselin kalenteria ja laskeskelin jo päiviä tulevaan ovulaatioon (tiedetään!). Samalla huomasin kaavan, jota en ole aiemmin huomannutkaan. Terojen jälkeen menkat ovat alkaneet aina neljäntenä päivänä terojen loppumisesta. Nythän ovulaatio on helppo laskea tarkalleen, jos siis historia toistaa itseään. Näillä näkymin täällä ovuloidaan sunnuntaina 20.5. tai siinä nurkilla! :) - kunhan ei vaan myöhäisemmäksi menisi, kun siitä alkavan viikon alusta olen työmatkalla kolme päivää... Noh, nämä arvaukset tarkentuvat lähempänä ajankohtaa.

Kalenterin mukaan tämä olisi (vasta) kuudes kierto sen jälkeen kun viime kesänä hoidot aloitettiin. Aikaisemmista viidestä kierrosta kaksi taisi olla ovuloimattomia kiertoja, ja yhdestähän raskauduin. Eli ei tässä niin huonosti asiat ole ollenkaan, sen vaan aina välillä unohtaa kun ei näe nenäänsä pidemmälle. Nyt toivotaan että kuudes kierto toisi meille hyviä uutisia!

Alku

Aamun testi oli puhdas nega, eikä jättänyt minkäänlaista tulkinnan varaa. Olo ei ollut niin pettynyt kuin olisin kuvitellut, enemmänkin ehkä vain helpottunut. Nyt piinapäivät ovat tällä erää ohi ja voin hyvillä mielin kokoontua ihanien ystävien kanssa tulevana viikonloppuna ja maistella lasillisen, jos toisenkin, viiniä.

Nyt odotellaan soittoa klinikalta, että päästään sopimaan jatkosta.

Uusi viikko, uusi alku.

Toiveajattelua

Kyllä sitä osaakin olla säälittävä! Kaikenmaailman oireita olen nyt muka huomaavani sen viikon takaisen mielikuvitus-ovulaation jälkeen: on päänsärkyä, tukkoista nenää, alavatsatuntemuksia, ruuansulatushäiriöitä, väsymystä, aamuyön unettomuutta ja mitä vielä...

Muistan, että edellisen raskauden alussa, kun en vielä ollut tehnyt positiivista testiä, valitin ystävälleni aamuyön unettomuudesta, rintatuntemuksista, vilustumisesta ja pissan voimakkaasta hajusta. - Täytyy myöntää, että iltaisin kotona tutkin, tuntuuko rinnat erilaisilta ja joka vessakäynnin jälkeen analysoin pissan tuoksua...

S ä ä l i t t ä v ä ä !

Vielä täältä itsekyhätyistä pilvilinnoista tullaan alas ja kovaa...

...mutta vasta ensi viikolla. Siihen asti annan itseni luvan haaveilla, kuvitella ja fantasioida, olisihan se niin ihanaa... Olkookin, että ensi viikolla tuntuu kahta kauheammalta. Se on ensi viikolla se. Nyt on nyt.

Menkat myöhässä...

....Hmmmm.......

Piinailu jatkuu. Kuukautiset olisi pitänyt alkaa su-ma, eli nyt 1-2 päivää myöhässä...

Ehkä huomenna saan käyttää kaappiin varaamani digitaalisen raskaustestin, jota en ole tähän mennessä raaskinut tuhlata, kun ei ole kunnolla ollut aihetta.

Voisiko se sittenkin olla mahdollista.....?

Hyviä uutisia!

Kävin aamulla kontrolliultrassa, nähdäksemme, josko tästä uudesta lääkkeestä olisi apua. Kävellessäni poliklinikalle yritin psyykata itseäni, etten odottaisi liikoja, sillä olihan ennenkin munasarjat olleet tyhjää täynnä! Tapasin tosi mukavan lääkärin ja hoitajan, jotka jo osaltaan loivat positiivisen fiiliksen koko tapaamiselle, vielä kun lääkäri totesi, että vasemmassa munajohtimessa olisi 2 melkein-kypsää munarakkulaa, ei helpotuksen- ja onnentunteella ollut taaskaan rajaa! Ovulaatio on siis ihan näinä päivinä! Tosin testin mukaan ei ainakaan seuraavan 24 h aikana, mutta huomenna testaan uudelleen ja jos niin kivasti kävisi, että postitiivisen tuloksen saisin, niin sitten varattaisiin aika vielä samalle iltapäivälle inseminaatioon. Tämä olisikin ihan uusi toimenpide meille, tähän astihan olemme yrittäneet "luomusti" lääkkeiden avulla, vaan tuloksetta. Ajateltiin sitten, että mitä sitä odottelemaan, jos kerta tällainen mahdollisuus on.

Lääkäri totesi, että Femar sopii ilmeisesti minulle hyvin, koska tulossa on jopa kaksi munasolua. Sanoi, että Femarin kanssa yleensä saadaan aikaan vain yksi munarakkula kerrallaan. Kuulemma on yleisempää Clomifenillä saada aikaan useampia rakkuloita. Lienee tapauskohtaista tämäkin, mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella, ja toisinpäin.

Jokatapauksessa, olemme hyvin iloisia tästä bonus-kerrasta, olimmehan jo varautuneet jatkamaan hoitoja vasta ensivuonna... Mökillelähtö siirtyi siis huomiseen, mutta mieluummin olen maisemissa JOS sattuisi niin hyvä tuuri käymään, että huomenna testi positivista näyttäisikin, niin olisi apu sitten tässä lähellä. Muussa tapauksessa suuntaamme auton nokan kohti Uutta Vuotta ja mökillä sitten luomusti yritettäisiin. :)

Taas annan itselleni luvan haaveilla ja kuvitella, että mitä jos sittenkin... Romukoppaan heitän kaiken varovaisuuden ja epäilyn, ja heittäydyn täysillä mukaan, ajatellen, että murehditaan sitten kun sen aika on!

Yllätys!

Olipahan yllätys kun menkat eilen alkoivat! (Itselleni muistiin, että teknisesti siis tänään, kun alkoivat niin myöhään illalla) Minullahan ei siis luomu-menkkoja olekkaan, ainakaan usein... Ja viimekertaisen pillerisähläyksen vuoksi ajattelin, ettei niitä vähään aikaan tulisikaan... Vielä mitä! Elimistöni toimii ihan nurinkurisesti; ovulaatiota ei näy silloin kuin pitäisi ja toisinaan se ovuloi silloin kun EI pitäisi. Ehkä ihan vähän harmittaa, etten tuolloin pari viikkoa sitten testannut ovista, vaikka tuntemuksia olikin. Ajattelin, että mieli tekee taas tepposia ja saa tuntemaan jotain sellaista, jota ei olekkaan. Ilmeisesti sitten kuitenkin oli!

Femar-kuuri alkaa keskiviikkona -> 5 vrk. -Ja tällä kertaa pidän huolen, että popsin oikeat pillerit! Ultra on viikon päästä torstaina, juuri sopivasti ennen kuin lähdemme mökille Uuden Vuoden viettoon. Saas nähdä, minkälaisissa tunnelmissa Uusi Vuosi otetaan vastaan, innostunein ja odottavin mielin vaiko pettyneenä... Yritän kovasti olla toivomatta liikoja mutta ihmismieli on uskomaton! Mistähän se ammentaa aina uudestaan tämän positiivisuuden, uskon ja toivon? No, ei siitä haittaakaan voi olla!


*Uppoutuu haaveilemaan...*

Vuoden viimeinen mahdollisuus

Loppuvuoden kiireet painaa niin päälle, että en tiedä missä vaiheessa tässä kerkeisi raskautua??? Nyt menossa kierron 6.päivä ja Femar-kuuri lopussa, huomenna viimeinen pilleri kurkusta alas toiveen kera, että nyt onnistuisimme. Tähän kiertoon liittyy katkeransuloista odotusta ja toivomista, sillä samana päivänä kun minulla on ultra, jossa nähdään toimiiko lääke odotetulla tavalla, mieheni lähtee viikon kestävälle matkalle. Tämähän tarkoittaisi sitä, että jos lääke toimii ja ovulaatio olisi normaaliin aikaan, missaisimme sen kerta kaikkiaan! Sen riskin päätimme kuitenkin ottaa, koska minun tapauksessani on todennäköisempää, että a) lääke ei tehoa tällä annostuksella tai b) minulla on myöhäinen ovulaatio, niin kuin on ollut viimeiset kerrat, kun ovulaatio ollaan saatu aikaan. (Ovulaatio on ollut jopa kp 16-18) Näiden seikkojen varaan laitan toiveeni tässä kierrossa.

Mietin kyllä, että jos olisimme jättäneet tämän kierron väliin ja jatkaneet projektia ensi vuonna, ja tammikuussa tällä annostuksella ei mitään tapahtuisikaan, ja joutuisimme odottamaan taas yhden kuukauden, ennen kuin voisimme yrittää taas. Se vasta harmittaisi. Tosin harmittaa kyllä sekin, jos lääke toimiikin ja ovulaatio olisi "normaaliin aikaan" (kp 10-14), ja mies olisi toisessa maassa... Tämä on tällaista jossittelua. Riski on otettu, eikä auta muu kuin katsoa, että kannattiko...

Loppuvuoden kiireet tekevät yrittämisestä vieläkin hankalampaa. Työ tietenkin veroittaa suurimman osan ajasta, vuoden kiireisin aika on käsillä ja se kuljettaa molempia eri suuntiin. Sitten vielä siihen sosiaalinen elämä päälle; pikkujoulut, tapaamiset, ystävien lasten syntymäpäiväjuhlat ja kaikki muut kissanristiäiset, unohtamatta jouluvalmisteluja sekä lähimmäisten auttamista, niin stressiä ja ajanpuutetta on ilmassa, eikä se lopu ennen kuin vasta jouluaattona. Silloin saa luvan kanssa rauhoittua ja nauttia rakkaimpiensa seurasta.