"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Käsi kädessä

Heräsin yöllä siihen, että mieheni otti minua kädestä kiinni. Pieni, ihana ja yllättävä ele keskellä yötä. Mieheni kättä hellästi puristaen nukahdin uudelleen hymy huulilla.


Rakas mieheni.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Ohi on...

...ovulaatio meinaan. Vielä lauantaiaamuna testasin vahvan plussan ja sunnuntaina puolestaan taas jo ihan puhtaan negan, joten eiköhän se la-su välisenä aikana ole ollut otollisinta...? Tilaisuus käytettiin kaikin puolin hyväksi, eikä tulos ainakaan yrittämisestä jää kiinni! Harmillista vaan, että vaikka ajoitus olisikin täydellinen, niin ei se yksistään riitä. Ihanteellisissakin olosuhteissa raskauden todennäköisyys on vain 20 - 25 % luokkaa...


Nyt vaan odotellaan ja toivotaan parasta.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Iso O

Tällä viikolla on testailtu ovulaatiota ahkerasti. Maanantaina ei mitään, tiistaina haamu, keskiviikkona haalea viiva, torstaina ei mitään ja tänään, perjantaina, vahva viiva. Ikävät yhteistyökumppanit Ilmavaivat ja Ripuli kielivät myös lähestyvästä H-hetkestä...

Ovulaatio toivon mukaan 24 - 36 h sisällä...

JES!!!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Papereita

Muuton yhteydessä tulee käytyä läpi kaikki kertyneet tavarat ja paperit. Löysin kansiollisen papereita vuosien takaa, joista kaksi paperiarkkia sai mietteliääksi.

Ensiksi tuli vastaan vuosien vanha e-pilleriresepti julistaen "1 pilleri päivässä raskauden ehkäisyyn". Niinpä niin. Niin kuin niitä olisi koskaan edes tarvittu. Toinen, vähän iloisempi, löytö oli syntymätodistukseni. Siitä kävi ilmi, että olen syntynyt aamulla kello 9.31, pituutta oli 48 cm ja painoa 2930 g, voi suloisuutta!

Voi, kunpa pian saisin oman pikkuiseni syntymätodistuksen nähtäväkseni...heart

lauantai 19. toukokuuta 2012

Asiaa ja asian vierestä

Tällä hetkellä meneillään on jonkinlainen suvontovaihe, eikä aiheeseen liittyvää kirjoittelua tunnu syntyvän. Siispä kirjoitan vähän aiheen vierestä...

Muutamme uuteen kotiimme kolmen viikon kuluttua. Viime ajat ovatkin kuluneet vauhdikkaasti tavaroiden lajittelussa ja pakaamisessa sekä  asioiden järjestelyssä. Miljoona asiaa on edelleen tehtävänä mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa...

Toisaalta mieli haikeana jätän nykyisen kotimme mutta toisaalta taas, en malttaisi odottaa, että pääsemme asettumaan uuteen kotiimme.

Uuden kotimme ehdottomasti paras puoli on sen tuomat lisäneliöt. Sieluni silmin näen jo tulevan lasten huoneen pinnasänkyineen ja keinutuoleineen. Ihan vielä en saa meidän pikkuiselle huonetta sisustaa mutta toivottavasti jonain päivänä kuitenkin. -Ja kun se aika koittaa tiedän, että olemme enemmän kuin valmiita. Onneksi sitä odotellessa saan sisustaa vierashuonetta, joka tuleekin olemaan kovassa käytössä jo heti kesällä, kun saamme lomavieraita ulkomailta. En malttaisi odottaa!

Nyt eletään kp 10 ja ovulaatiota odotetaan kylään tulevalla viikolla. Ihan pikkuisen suunnitelmia haittaa se, että olen kolme päivää ensi viikosta työmatkalla... Normaalien laskutoimituksien mukaan ovulaatio olisi torstaina, mutta voinko luottaa siihen, kun tämä kierto on muutenkin poikennut kaikista muista kierroista? Tokihan ovista aion testailla, ja varmuuden vuoksi uimarit lähetetään matkaan ennen työmatkaa ja vielä uudelleen myöhemmin viikolla kotiuduttuani. Nähtäväksi jää, tuottaako tämä tulosta tällä kertaa...

maanantai 14. toukokuuta 2012

Hyvää mieltä

Miten voikin pieni kävelylenkki tehdä ihmeitä? Pahoitin jälleen mieleni ajattelemattomasta kommentista äitiydestä (ja sen ihanuudesta ja tärkeydesta ja tarkoituksen mukaisuudesta ja, ja, ja...). Teki mieli vetää peitto korville ja syödä kaapista kaikki, missä on vähäänkään sokeria... Onneksi vastustin kiusausta ja lähdin kävelylle.

Kun sai nauttia auringosta kasvoilla ja raittiista ilmasta, niin väkisinkin mieli piristyi. Kotiin tulin iloisena ja rentoutuneena. Jopa siinä määrin, että ymmärsin, että tämän aivopierun päästänyt henkilö ei varmasti tarkoittanut mieltäni pahoittaa. Kunhan vaan oli ylitsepursuavan onnellinen äitiydestään (ja se suotakoon hänelle! Jonain päivänä toivottavasti saan itsekin kokea tuon mahtavuuden).

Eihän tässä pitäisi jokaista lausetta ja sanaa ottaa henkilökohtaisesti mutta niin vaan välillä tuppaa käymään. Omat ajatukset pyörivät niin paljon tämän kaiken ympärillä, että automaattisesti olettaa sen olevan muillakin ensimmäisenä mielessä. Sitä unohtaa, että loppujen lopuksi me olemme tässä tilanteessa yksin, minä ja mieheni, meidän elämässä.

Onneksi kierto on jo hyvässä vauhdissa. Femar-kuurin 3. päivä ja toivottavasti ensi viikolla pääsemme metsästämään taas ovulaatiota! Tästä se taas lähtee! Vastoin kaikkia lääkärin suosituksia...

lauantai 12. toukokuuta 2012

Lapsettomien lauantaista

Tänään on siis vietetty lapsettomien lauantaita. Itse henkilökohtaisesti en kaipaisi yhtään lisämuistutusta asiasta, joka on muutenkin läsnä 365 päivänä vuodessa. Ajatus lienee kaunis mutta oloani se ei helpota. Ahdistavammaksi asian tekee se, että huomenna niin monessa kodissa ja perheessä vietetään äitienpäivää, ja itse jään tuosta kaikesta paitsi, jälleen kerran.

Facebook kannattaa siis suosiolla jättää huomenna tsekkaamatta, jos ei jaksa lukea loputtomia onnitteluja "kaikille maailman äideille". Vastalauseena kaikille lapsellisten lapsi- ja perheilmoituksille, toivon, että minulta olisi löytynyt rohkeutta tuoda statuksessani esille lapsettominen lauantai. -vaan ei löytynyt. Aihe on niin henkilökohtainen ja arka, etten halua puolituttujen saavan vihiä epäkelpoisesta elimistöstäni ja sen aiheuttamasta epätoivosta. Sitä varten minulla on tämä blogi, onneksi.

Syvällä sydämessäni toivon hartaasti, että jo ensi vuonna meilläkin juhlittaisiin äitienpäivää. Tämän myötä uskon, että haavat olisivat parantuneet sen verran, että uskaltautuisin facebookissa mainitsemaan lapsettomien lauantaista. Muistuttamaan, että elämä ei koskaan ole itsestäänselvyys.


Tänään, ja huomennakin, kaikki lapsettomat ja lapsettomuudesta kärsivät ovat ajatuksissani.


Vielä jonain päivänä mekin olemme äitejä.


Se on vain ajan kysymys.

torstai 10. toukokuuta 2012

Kp 1

Tulihan ne sieltä! Vihdoinkin! Meinasi jo usko loppua kokonaan. Edellinen kierto kesti siis huimat 51 päivää! Tosin tämähän on ihan normaalia. Aikanaan kun raskaus ei vielä ollut tehtävälistalla, niin tämä oli ihan normaalia, kierto noin 3-4 kuukauden välein. -Ja se sopi minulle.

Raskauden olemisesta tehtävälistalla, kuvaa todellakin sitä itseään. Aikanaanhan halusin "puitteet" kuntoon ennen kuin aletaan perhettä perustamaan. Halusin uuden ammatin ja työpaikan, halusin naimisiin ja kestävän parisuhteen, halusin auton, kodin sekä koiran, sitten  vasta saisi lapsi tulla. Nyt on sitten puitteet kunnossa. Kaikki muu on paitsi se koira. Ja lapsi. Kunpa sitä olisikin ollut viisaampi.

Nopean laskutoimituksen perusteella tuleva ovulaatio osuisi päivään, jona olen vielä työmatkalla. Taitaa sittenkin tulla välikierto, ihan niin kuin lääkäri suositteli. Taitaa luonto hoitaa hommansa ja hyvä niin. Eipähän tarvitse jossitella. Joka tapauksessa aion Femarit aloittaa jo tässä kierrossa (kp 3-7), katsotaan sitten miten se ovulaatio tekeytyy ja pääsemmekö sitä hyödyntämään. Ei se mitään ota, jos ei annakaan.

Ärhäkkä kevätflunssa kaatoi minut petiin. Sairastan ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Miten sitä voikin välttyä kaikenmaailman sikainfluenssilta ja kausipöpöiltä ja sitten sairastua kevään kynnyksellä varmaankin johonkin hyvinkin tavalliseen pikku virukseen? Loppuviikko kotona, vuoteessa, ja toivottavasti olo tästä paranee.


maanantai 7. toukokuuta 2012

Kp 49

Tänään siis jo kiertopäivä 49! Ihan älytöntä, sanon minä. Aikaisempien tero-kuurien mukaan menkkojen olisi pitänyt alkaa eilen, eli 4. päivänä terojen loppumisesta, vaan ei ole alkanut ei. Jotain nippailuja alavatsalla on mutta ei menkkamaista normaalikipua. Lieneekö tämä sitten tarkoittaa, ettei menkkoja tulekaan? Onkohan tämä yleistäkin? Noh, viikon odotan ja sitten soittelen polille. On se kyllä kumma, että jos ei nyt luomusti alkaisikaan, niin edes sitten lääkityksellä. Miten voikin (useimmille) niin luonnollinen asia olla kohdallani näin pielessä? Niin turhauttavaa!

Turhautumista lisää tieto siitä, että JOS edellinen raskaus olisi edennyt normaalisti, niin nyt oltaisiin jo yli puolenvälin ja rakenneultra olisi huomenna... Katkeransuloisesti olen lukenut muiden aikanaan samaan aikaan plussanneiden iloisia uutisia raskauden etenemisestä. Olen toki iloinen heidän puolestaan, mutta samaan aikaan en voi olla ajattelematta, että miksi minä en saanut jatkaa tuota matkaa heidän kanssaan? Miksi?

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers