"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

maanantai 14. toukokuuta 2012

Hyvää mieltä

Miten voikin pieni kävelylenkki tehdä ihmeitä? Pahoitin jälleen mieleni ajattelemattomasta kommentista äitiydestä (ja sen ihanuudesta ja tärkeydesta ja tarkoituksen mukaisuudesta ja, ja, ja...). Teki mieli vetää peitto korville ja syödä kaapista kaikki, missä on vähäänkään sokeria... Onneksi vastustin kiusausta ja lähdin kävelylle.

Kun sai nauttia auringosta kasvoilla ja raittiista ilmasta, niin väkisinkin mieli piristyi. Kotiin tulin iloisena ja rentoutuneena. Jopa siinä määrin, että ymmärsin, että tämän aivopierun päästänyt henkilö ei varmasti tarkoittanut mieltäni pahoittaa. Kunhan vaan oli ylitsepursuavan onnellinen äitiydestään (ja se suotakoon hänelle! Jonain päivänä toivottavasti saan itsekin kokea tuon mahtavuuden).

Eihän tässä pitäisi jokaista lausetta ja sanaa ottaa henkilökohtaisesti mutta niin vaan välillä tuppaa käymään. Omat ajatukset pyörivät niin paljon tämän kaiken ympärillä, että automaattisesti olettaa sen olevan muillakin ensimmäisenä mielessä. Sitä unohtaa, että loppujen lopuksi me olemme tässä tilanteessa yksin, minä ja mieheni, meidän elämässä.

Onneksi kierto on jo hyvässä vauhdissa. Femar-kuurin 3. päivä ja toivottavasti ensi viikolla pääsemme metsästämään taas ovulaatiota! Tästä se taas lähtee! Vastoin kaikkia lääkärin suosituksia...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers