Synnytyssairaala ja sairaalakassi

Loppuviikosta käytiin tutustumassa synnytyssairaalaan, jossa toivon mukaan pienokaisemme syntyy. Kyseessä on pieni sairaala, joka oli yksi syistä miksi sen valitsimme. Jospa henkilökunnalla ei olisi niin kova kiire ja pystyisivät olemaan enemmän läsnä... Kierroksen aikana ei ollut yhtään synnytystä käynnissä ja koko vuorokauden aikana oli syntynyt vain kolme vauvaa. Hoitaja tosin totesi, ettei aina ole näin hiljaista, että toisinaan tulee sulkujakin ettei tilaa ole, ja silloin lähetetään synnyttämään muihin lähikuntiin. Osastonhoitaja, joka meille tiloja esitteli, oli erittäin mukava ja sympaattinen ja esittelystä jäi hyvä mieli. Brittiläisenä mieheni oli innoissaan vuodeosastolla olevasta yhteisestä keittiöstä, josta voi halutessaan käydä hakemassa kupin teetä mihin kellon aikaan tahansa. :)

Yksi asia, joka minua jäi arveluttamaan, on että kun synnytyksen aika on, niin onkohan paikalla englanninkielentaitoista kätilöä? Esittelykierroksella hoitaja ei puhunut englantia vaan sovittiin, että minä käännän keskustelut miehelleni. Tässä ei siis minun puolestani ole mitään ongelmaa niin kauan kuin olen tolkuissani. Voisin kuitenkin väittää, että jossain vaiheessa synnytystä katoaa ajan- ja todellisuudentaju... Miestäni jo varoittelin, ettei minusta välttämättä ole koko aikaa kertomaan mitä tapahtuu ja missä mennään vaan täytyy toivoa, että vuorossa sattuisi olemaan joku pystyisi pitämään myös mieheni ajan tasalla. Vähän ahdistaa ajatus, että hän jää tästä kokemuksesta ulkopuolelle kielimuurin takia.

Sairaalakassia olen alkanut pakkaamaan. Paperille olen kirjoittanut ylös mitä mukaan tulee ottaa ja pikkuhiljaa niitä myös kassiin olen saanut siirrettyä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että kassin kanssa kuitenkin tulee kiire... Noh, lista on tehty suomeksi ja englanniksi, joten jos jotain unohtuukin voi mies ne jälkeenpäin kotoolta noutaa.

Rv 37+5

37+0 - taas yksi virstanpylväs saavutettu!

Jos alkuraskaus kuluikin hitaasti ja verkkaisesti niin tämä loppuraskaus kyllä etenee järjetöntä vauhtia! Nyt siis ollaan täysiaikaisia (rv 38 alkoi) ja jos vauva päättää nyt lähteä syntymään, niin ei sitä esteltäisi eikä ihmeteltäisi -paitsi ehkä minä itse...

Paljon saan kysymyksiä. että olenko jo ihan kärsimätön ja vieläkö maltan odottaa? Rehellisesti voin sanoa, ettei minulla ole mitään kiirettä synnyttämään vaan päinvastoin, toivon, että vauva viihtyisi vielä tovin vatsassa. Tieto siitä, että elämä tulee heittämään häränpyllyä hetkenä minä hyvänsä, on saanut minut malttamaan mieleni. Nyt on hyvää aikaa nauttia miehen kanssa kahden kiireettömistä aamuista (ja illoista), käydä leffassa, syömässä ja kylässä, ilman sen suurempia suunnitteluja ja valmistautumisia. Toki oma olo asettaa jonkinlaisia rajoituksia, kaikkea ei vaan tahdo enää jaksaa tehdä vaikka mieli tekisikin. Lisäksi tieto siitä, että ihan viimeistään v-i-i-d-e-n viikon päästä (42+1) pikkuinen on täällä, on niin huikeaa, että yritän nauttia tästä kiireettömästä elämäntilanteesta vielä kun se on mahdollista.

Sairaalakassia en ole vielä pakannut, lienee pitäisi? Vauvalle kotiintulovaatteet olen saanut valittua, vaikka vaikeaa se olikin. Luulen, että kassissa on pakattuna kolme eri asukokonaisuutta 2 eri koossa, eli yhteensä 6 erilaista bodya (isompaa kokoa, pienempää kokoa, kietaisumallia, pään yli puettavaa...) ja 6 erilaiset puolipotkarit (+ pari hattua, parit sukat, tumput...). Omakin järki sanoo, että vähempikin riittäisi mutta kun en osaa päättää! Ajattelin sitten, että menkööt! Katsotaan sitten kotiutumisvaiheessa, että mitä pikkuiselle laitetaan päälle. :) Oma kassi pitäisi saada pakattua ja olenkin jo miettinyt sen sisältöä. Nyt vaan pitäisi ryhtyä tuumasta toimeen, ennen kuin käy niin, että kassia aletaan pakata silloin kun on jo tosi kyseessä...

Synnytyssairaalaakin pitäisi vielä käydä tutustumassa... Sitä suositeltiin kai jo rv 35 alkaen... Tästä ehkä huomaa, etten edelleenkään ole sisäistänyt sitä, että vauva on ihan oikeasti tulossa ja jo ihan kohta täällä! Paniikki!

Huomenna neuvolaan. Meidän oma hoitaja jää lomalle heinäkuuksi, joten seuraavan kerran tapaamme hänet kun pikkumies on täällä!

Not a giant baby!

Alkuviikosta käytiin viimeistä kertaa neuvolalääkärin vastaanotolla. Siellä lääkäri käsin tunnusteli vauvan kokoa sekä tarkisti, että paikat ovat kiinni ja vauva edelleen pää alaspäin raivotarjonnassa. Tuomio oli: "Not a giant baby" eli ihan normaalikokoista vauvaa odotellaan vaikkakin raskauden alusta asti (tai siitä kun sf-mittaa alettiin mittaamaan) ollaan oltu mitan yläkäyrillä, josta arveltiin, että vauva olisi isokokoinen, mutta tämä siis nyt tasoittunut ja nyt sf-mitta on ensimmäistä kertaa keskikäyrällä. Lääkäri arveli, että jos vauva syntyy laskettuna aikana painaa hän n. 3500-3800g. Mitään estettä hän ei nähnyt normaalille alatiesynnytykselle eikä hänen mukaansa lähetettä varsinaiseen synnytystapa-arviointiin tarvita. Lääkäri sanoi, ettei vauva ole vielä laskeutunut eikä kiinnittynyt ja kohdunkaulakin on vielä entisellään, totesi vaan, ettei vauva ihan lähiaikoina ole tulossa. Ei siis juhannusvauvaa meille! :) Hyvä niin, saa vielä pikkuinen kasvaa ja voimistua rauhassa ja tulla sitten kun siltä tuntuu!

Tämän myötä me vetäydymme Juhannuksen viettoon mökin rauhaan siskojeni ja veljeni kanssa, kuten joka vuosi. Ensi juhannus onkin sitten kohdallamme ihan erilainen, hassua ajatella!

 

 

Rauhallista Juhannusta kaikille!

Kuva Googlesta

Rv 36+2

Äitiyslomalla!

Tänään on virallisesti äitiyslomani ensimmäinen päivä. Minä. Äitiyslomalla? Absurdia.
Onneksi olen edeltävien viikkojen aikana saanut tehtyä aikalailla kaiken mitä olin suunnitellutkin ennen vauvan tuloa tehtäväksi, niin nyt voin tosissaan alkaa rauhoittumaan ja nauttimaan lomasta: levätä silloin kun tuntuu siltä, lukea kirjaa, viettää aikaa miehen kanssa, katsoa viime syksynä tallentamani Sinkkuelämää -tuotantokausi, tavata ystäviä, ylipäätään tehdä kaikkea mieluista. -Koska kohtahan siihen ei ole enää aikaa, niin kaikki tuntuu toitottavan...:)

Viikonloppuna lahjoin miestäni isyyspakkauksella, jonka olin hänelle koonnut:

 

Kokosin tavarat SpiderMan-laatikkoon, josta saa myöhemmin
pikkuselle lelukorin

 



Paketin sisältöä..



 

Daddy oli pakkauksesta valtavan otettu ja ylpeä, minun ihana, rakas mieheni! <3

 

 



Baby Showerit!

Eilen ihanat ystäväni järjestivät minulle vauvakutsut! Päivä oli ihan täydellinen ilmoineen, ruokineen, juomineen, ohjelmineen ja seuroineen. Päivä oli ihanan rento muutamine leikkeineen ja arvailuneen, jota seurasi seurustelua ja herkuttelua sekä lahjojen availua.Ystävät koristelivat kotimme ihanilla vauvajutuilla:

 

It´s a Boy! -palloja

Baby Shower!
 

Vaippakakku

 

Ilma oli mitä mahtavin ja saatiin nauttia auringosta takapihan terassillamme, ihanan täydellistä! Vieraat pääsivät ihastelemaan vauvanurkkausta sänkyineen ja hoitopöytineen, jotka saimme mieheni kanssa viimeinkin kasattua. Ohjelmassa oli pantomiimia, Äiti-korun tekemistä ja arvuuttelua vauvan syntymäajasta, pituudesta ja painosta. Jännä yhteensattuma oli, että toisistamme tietämättä arvasimme siskoni kanssa täsmälleen saman syntymäpäivän ja pituuden, paino heitti vain muutamalla kymmenellä grammalla. Lisäksi Daddy kotiuduttuaan täytti oman arvauslappusensa ja arvasi hänkin tuon saman syntymäpäivän! Saas nähdä onko 12.7. SE maaginen päivä...:)

 

Päivä meni tosi nopeasti, mutta niinhän se hyvässä seurassa taitaa aina mennäkin! Lahjuksia saatiin runsain mitoin: kimppalahjana kaikki ottivat osaa itkuhälyttimiin, joista olin ystävälleni aikaisemmin maininnut, että ovat vielä hankkimatta. Miehen avulla saivat juoniteltua niin, ettei minulla ollut hajuakaan yllätyksestä. Erinomainen ja todella tarpeellinen lahjaidea!

Philips Avent SCD525 -itkuhälyttimet

 

Lisäksi meitä hemmoteltiin ihanilla vaatteilla...

 

...sekä iltalukemisella. Ihana yksityiskohta oli laittaa pikkuisemme ultrakuva Synnytys-kirjan kanteen.

 

 

 

 

Päivä oli kerrassaan ihana! Ihan ihmeellistä, että viimeinkin juhlimme minun / meidän vauvajuhlia. Niistä niin monet kerrat olen vain haaveillut...

 

Oih, onnea on ihanat ystävät ja perheenjäsenet! <3