Ovulaatiotesti...

...on negatiivinen. Ei siis ovulaatiota seuraavan vuorokauden aikana. Nyt matka kohti mökin rauhaan, bongailut jatkukoon siellä.:)

Toivotan kaikille Taianomaista Uutta Vuotta 2012!

 Toivottavasti tuleva vuosi tuo tullessaan paljon hyviä uutisia meille kaikille!

Hyviä uutisia!

Kävin aamulla kontrolliultrassa, nähdäksemme, josko tästä uudesta lääkkeestä olisi apua. Kävellessäni poliklinikalle yritin psyykata itseäni, etten odottaisi liikoja, sillä olihan ennenkin munasarjat olleet tyhjää täynnä! Tapasin tosi mukavan lääkärin ja hoitajan, jotka jo osaltaan loivat positiivisen fiiliksen koko tapaamiselle, vielä kun lääkäri totesi, että vasemmassa munajohtimessa olisi 2 melkein-kypsää munarakkulaa, ei helpotuksen- ja onnentunteella ollut taaskaan rajaa! Ovulaatio on siis ihan näinä päivinä! Tosin testin mukaan ei ainakaan seuraavan 24 h aikana, mutta huomenna testaan uudelleen ja jos niin kivasti kävisi, että postitiivisen tuloksen saisin, niin sitten varattaisiin aika vielä samalle iltapäivälle inseminaatioon. Tämä olisikin ihan uusi toimenpide meille, tähän astihan olemme yrittäneet "luomusti" lääkkeiden avulla, vaan tuloksetta. Ajateltiin sitten, että mitä sitä odottelemaan, jos kerta tällainen mahdollisuus on.

Lääkäri totesi, että Femar sopii ilmeisesti minulle hyvin, koska tulossa on jopa kaksi munasolua. Sanoi, että Femarin kanssa yleensä saadaan aikaan vain yksi munarakkula kerrallaan. Kuulemma on yleisempää Clomifenillä saada aikaan useampia rakkuloita. Lienee tapauskohtaista tämäkin, mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella, ja toisinpäin.

Jokatapauksessa, olemme hyvin iloisia tästä bonus-kerrasta, olimmehan jo varautuneet jatkamaan hoitoja vasta ensivuonna... Mökillelähtö siirtyi siis huomiseen, mutta mieluummin olen maisemissa JOS sattuisi niin hyvä tuuri käymään, että huomenna testi positivista näyttäisikin, niin olisi apu sitten tässä lähellä. Muussa tapauksessa suuntaamme auton nokan kohti Uutta Vuotta ja mökillä sitten luomusti yritettäisiin. :)

Taas annan itselleni luvan haaveilla ja kuvitella, että mitä jos sittenkin... Romukoppaan heitän kaiken varovaisuuden ja epäilyn, ja heittäydyn täysillä mukaan, ajatellen, että murehditaan sitten kun sen aika on!

Joulu on jo ovella

Huomenna vietämme Joulua perheeni kanssa. Sisaruksillani on paljon lapsia, eikä se aiheuta minussa kateutta tai muutenkaan pahaa oloa, vaikka näin voisi luulla. Päinvastoin haluan, että Jouluna paikalla on lapsia, ja että minä saan olla näkemässä kun he lapsen riemulla avaavat pakettejaan, iloitsevat, nauravat ja nauttivat.

Tätä tapahtumaa sivusta seuraten, mieheeni nojaten, mietin ehkä hiljaa mielessäni, että joskus se onni osuu meidänkin kohdalle.

Ihanaa ja tunnelmallista Joulua kaikille!

Yllätys!

Olipahan yllätys kun menkat eilen alkoivat! (Itselleni muistiin, että teknisesti siis tänään, kun alkoivat niin myöhään illalla) Minullahan ei siis luomu-menkkoja olekkaan, ainakaan usein... Ja viimekertaisen pillerisähläyksen vuoksi ajattelin, ettei niitä vähään aikaan tulisikaan... Vielä mitä! Elimistöni toimii ihan nurinkurisesti; ovulaatiota ei näy silloin kuin pitäisi ja toisinaan se ovuloi silloin kun EI pitäisi. Ehkä ihan vähän harmittaa, etten tuolloin pari viikkoa sitten testannut ovista, vaikka tuntemuksia olikin. Ajattelin, että mieli tekee taas tepposia ja saa tuntemaan jotain sellaista, jota ei olekkaan. Ilmeisesti sitten kuitenkin oli!

Femar-kuuri alkaa keskiviikkona -> 5 vrk. -Ja tällä kertaa pidän huolen, että popsin oikeat pillerit! Ultra on viikon päästä torstaina, juuri sopivasti ennen kuin lähdemme mökille Uuden Vuoden viettoon. Saas nähdä, minkälaisissa tunnelmissa Uusi Vuosi otetaan vastaan, innostunein ja odottavin mielin vaiko pettyneenä... Yritän kovasti olla toivomatta liikoja mutta ihmismieli on uskomaton! Mistähän se ammentaa aina uudestaan tämän positiivisuuden, uskon ja toivon? No, ei siitä haittaakaan voi olla!


*Uppoutuu haaveilemaan...*

Epäoikeudenmukaista

Toisinaan olen kauhean vihainen. Olen vihainen niille vanhemmille, jotka laiminlyövät lapsiaan. Olen vihainen niille vanhemmille, jotka huutavat lapsilleen. Olen vihainen niille vanhemmille, jotka pitävät lapsiaan itsestäänselvänä. Olen vihainen niille ihmisille, jotka itseään vanhemmiksi kutsuvat ja silti kohtelevat lapsiaan huonosti. Milloin kukakin on saanut lapsia liian nuorena ja milloin niitä on liian monta tai milloin niitä ei edes olla haluttu.

Sitten olen minä. Minä olen luvannut kautta kiven ja kannon, että rakastan lastani yli kaiken, arvostan, tuen, ja rohkaisen häntä. Antaisin hänelle hyvän alun elämälle, joka kannattelee häntä aina aikuisikään saakka. Antaisin hänelle rakastavan isän, joka on lempeä, osallistuva ja huolehtivainen. Antaisin hänelle perheen, rakastavan perheen, joka ei koskaan satuttaisi häntä.

Sydämeni särkyy kun kuulen lapsen sanovan, ettei halua mennä kotiin, kun isi aina huutaa. Tai kun lapsi sanoo, ettei isona halua hakkaavaa poikaystävää. Tai kun lapsi hakeutuu lähelle halattavaksi ja hellittäväksi, koska ei saa sitä vanhemmiltaan.

Näissä tilanteissa koen todella epäoikeudenmukaiseksi, että minulle ja miehelleni ei ole suotu niin kovin haluttua ja toivottua lasta, jolta ei rakkautta ja hellyyttä puuttuisi.

Toisaalta koen, että nyt saan antaa kaiken rakkauteni ja hellyyteni näille suloisille lapsille, jotka sen ansaitsevat yhtä paljon kuin omanikin aikanaan.

Ihanaa, rauhallista ja rakkaudentäytteistä itsenäisyyspäivää!

Ihme pilleri (t)

Voihan itku ja hampaiden kiristys! Niin vaan se kiireinen elämä kostautuu ja voin heittää hyvästit raskautumiselle tämän vuoden puolella. Meneillään oli siis femar-kuuri (kierron 3-7 pvä). Apteekkista hain vain yhden kierron verran pillereitä, eli viisi pientä, ihmepilleriä. Turhaan niitä varastoimaan, kun voi ollakin, ettei lääkkeet syystä tai toisesta tehoakaan tai mukavintahan olisi ajatella, ettei niitä enää tarvittaisiin...

Joka tapauksessa. Kannoin pillereitä mukanani kukkarossa, että varmasti otan ne samaan vuorokauden aikaan joka päivä, enkä halunnut riskeerata, että kiireessä jonain päivänä ne unohtaisin aamulla kotona ottaa. Puhelimeen vielä hälytys joka aamuksi, noin aamukahvin aikaan, niin varmasti oli juotavaakin sopivasti edessä. Helppoa kuin heinänteko! NOT!

Unohdin, että kannoin mukanani myös muutamia teroluteja, nehän oli tätä kuuria edeltävät ihmepillerit. Järkytys olikin suuri kun sunnuntaina, kuurin viimeisenä päivänä, kaivoin kukkarostani femar-liuskan, jossa olikin vielä kolme pilleriä jäljellä tyhjän sijaan. Olin siis syönyt kaksi femaria ja kolme terolutia, kunnon pillericocktail! Soitto poliklinikalle vahvisti epäilyni, odotetaan vuoden vaihteen jälkeen, ja sitten uusi yritys. *huokaus*

Näillä mennään, ei voi mitään. Kaiken pettymyksen alla on ehkä hieman helpottuneisuutta, nyt voin keskittyä nauttimaan loppuvuoden hulinasta, ilman stressiä päivien laskemisesta ja väkisin yrittämistä ja rentoutuen viettää joulua ja uutta vuotta kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa.

Viime Uutena Vuotena hiljaa esitetty toive raskaudesta vuonna 2011 ei siis toteudu mutta ehkäpä ensi vuosi tuo tullessaan kauan kaivatun nyytin.