"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Haikara on vähän väsynyt...




Tällainen sarjakuva nauratti tänä aamuna. Ihmekkös jos on haikara vähän väsynyt kun niitä vauvoja, ainakin minun lähipiiriini, on viimeaikoina tippunut rivakkaan tahtiin! Jos haikara nyt vähän lepäisi ja sitten toisi meille sen kauan toivotun pikkuisen nyytin. Pöllönkin toimittamana otetaan vastaan. Asennekysymys! :)

tiistai 28. elokuuta 2012

Toivoa täynnä

Vähiin on jäänyt kirjoittelut piinapäivillä. Inssistä siis viikko ja pelko epäonnistumisesta hiipii mieleen jatkuvasti. Yritän olla ajattelemasta koko asiaa, kun se pettymys on niin kurjaa. Päivittäin kyllä kokeilen, onko rinnat arat. Se on ainoa oire, johon enään uskon. Kaikki muut oireet ovat pettäneet minut "valeraskauksillani" mutta tissikipua ei ole ollut kuin ainoastaan silloin kerran kun olin raskaana. Arkuutta ei tosin ole, eikä näin ollen suuria toiveita raskaudesta. Tästä huolimatta yllätän itseni ajattelemasta, että mitä jos sittenkin...?

maanantai 20. elokuuta 2012

Mission accomplished

Inseminaatio tehty iltapäivällä ja nyt jännitetään! Ultrassa näkyi vasemmalla puolella yksi 20mm irtoamaisillaan oleva munarakkula ja spermanäyte oli ilmeisesti ok. Pesemisen jälkeen liikkuvia siittiöitä oli 63%, ja tilavuus oli 7milj./ml. Lääkärin mukaan sperma ok mutta itseä mietityttää, että onko tuo tilavuus riittävä? Yritin googlettamallakin löytää joitain viitearvoja pestystä spermasta mutta en löytänyt... Toinen askarruttava asia oli ohut limakalvo, joka oli vain 6mm paksu. Tämä lienee minimi, jotta raskaus voisi alkaa? Voiko limakalvo tässä vielä kasvaa ennen munasolun kiinnittymistä?

Hitto, että pitää tällaisilla vaivata päätään! Tietenkään nämä eivät tulleet mieleen vastaanotolla, vaikka lääkäri kysyi, että onko kysyttävää. Nyt sitten roikun netissä ja yritän epätoivoisesti löytää vakuita sille, että raskaus on mahdollista tässä kierrossa... Onko kellään tietoa noista viitearvoista? Täällä otettaisiin tieto avosylin vastaan. Sitä ennen ei auta kuin kärvistellä. Kaksi viikkoa tuntuu taas iäisyydeltä...

Here we go...

Eilinen hymynaama Clearbluen ovulaatiodigitestissä oli totaalinen yllätys! Ovulaatiota odottelin vasta ti-ke aikoihin mutta tein koetestin eilen (uudet testit käytössä), että sitten tänä aamuna unenpöpperössä ei tarvitse ihmetellä tätä vaativaa tekniikkaa.

Hymynaama pläjähti näytölle ja kun juoksin sitä miehelle näyttämään, raukka-parka taisi luulla, että kyse on positiivisesta raskaustestistä! Yhtä kaikki, hyviä uutisia joka tapauksessa! Aamulla samainen testi näytti jo negatiivista, joten hilkulla oli, ettei jäänyt ovulaatio bongaamatta tässä kierrossa. Ainut mikä tässä ihmetyttää, niin eilen tein kokeeksi vielä Davidin liuskatestinkin ja siihen piirtyi vain heikko testiviiva. Miehelle sanoinkin, että onkohan meillä ollut ajoituksessa ongelmaa, koska aikaisemmin noin haaleilla viivoilla ei olla toimenpiteisiin ryhdytty?

Aamulla soitto klinikalle  ja iltapäivällä inseminaatio. Jaiks. Jännittää. Voisikohan tämä olla nyt SE kerta?

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Positiivista mieltä!

Tänään ihana työkaverini toi minulle puolimetrisiä auringonkukkia nimipäiväni kunniaksi. Auringonkukkia hän sanoi valinneensa siksi, koska minä olen kuulemma kuin itse kuin aurinko: iloinen, nauravainen ja energinen. Moinen ele lämmittää sydäntä ja saa iloiseksi. Samalla se on oiva muistutus siitä, että elämässäni on paljon aiheita iloon. On myös kiva huomata, että täällä blogissa synkistelyni ei seuraa minua työpaikalle, enkä koe, että se valtaa vapaa-aikaanikaan. Ikävä tosiasia on, että minun yleensä sinisellä taivaalla paistava aurinko saa toisinaan seuraa mustanpuhuvista sadepilvistä, joita seuraa hurja myrsky. On silti kiva huomata, että aina myrskyn jälkeen koittaa poutasää!

Iloa ja aurinkoa päiväänne!

perjantai 10. elokuuta 2012

Tiedän jo, mitä on tulossa...

Sain tekstiviestin ystävältäni, jonka kanssa nähdään epäsäännöllisen säännöllisesti. Vaikka aikaa tapaamisten välillä toisinaan on rutkastikin, aina jatketaan siihen, mihin on viimeksi jääty. Näin on ollut teini-iästä saakka, jolloin tutustuimme. Viimeksi olemme nähneet maaliskuussa, kun vielä olin "raskaana". Toki hän tietää tapahtuneesta, viimeksi puhuimme puhelimessa jokin aika keskenmenon jälkeen.

Joka tapauksessa, tekstiviestissä hän kysyi, että: "Tavataanko joku päivä, olisi kiva jutskata kasvokkain". Voi vitsit! Jokin vaisto vaan kertoo, että hän on raskaana!

Olen oppinut tunnistamaan nämä tulevat tunnustukset. Tässä tapauksessa se on tuo: "jutskata kasvoikkain". Jotain isoa sieltä on tulossa! Jos ei vauva-uutisia, niin sitten ero-uutisia.

Toisinaan harmittaa, että ihmisten täytyy olla varuillaan kanssani ja jopa tuntea syyllisyyttä raskauksistaan. Toisaalta taas olen iloinen, että he välittävät tunteistani, eivätkä halua pahoittaa mieltäni.

Kiusaus oli suuri kysyä paluuviestissä, että onko hän raskaana, mutta päätin etten kysy. Kyseessä on kuitenkin iso uutinen, enkä halua sitä häneltä pois ottaa. En halua hänen onneaan kuitata tekstiviestillä, se ei vaan olisi reilua. Jos hän raskaana onkin, tiedän, että hän haluaa minulle siitä kertoa, ja on pahoillaan puolestani.  Mutta kuten olen päättänyt, en anna muiden vauva-uutisten aiheuttaa pahaa mieltä! Kyseessähän on maailman ihanin uutinen, eikä siitä pitäisi tulla paha mieli minulle, eikä uutisen kertojalle. Siksi asennoidun jo nyt iloitsemaan hänen, ja heidän, puolestaan. Onhan se aika jännää!

Toivottavasti saisimme jossain vaiheessa kulkea tuota onnenpolkua yhtä matkaa, mahat pystyssä, hymyssä suin! smiley
 

1. Inseminaatio

Toissapäivänä saimme soiton klinikalta, että jo tässä kierrossa kokeilisimme inseminaatiota. Lääkitys ym. pysyy samana, ja kun se ovis-plussa saadaan, niin soitto klinikalle ja aikaa varaamaan.

Mielessä pyörii kaikenlaista, enkä meinaa saada ajatuksesta kiinni, kun ne kaikki tuntuvat risteilevän pään sisällä sinne, tänne ja tonne... Suoraan sanottuna, en koskaan kuvitellut, että näin pitkälle hoidoissa joutuisimme menemään (Vaikka siis alkuahan tämä on. Pitkällä ollaan sitten kun IVF-hoitoihin siirrytään...). Jotenkin kuvittelin, että kun niitä munasoluja vaan saadaan tulemaan, niin sitten. No, ei se ihan niin taida mennäkään.

Itseä jännittää kamalasti! Bongaanko ovulaation oikeaan aikaan? Soitanko oikeaan aikaan? Saanko ajan samalle iltapäivälle? Entäpä mies sitten? Saako hän tuotoksensa toimitettua ajallaan? Riittääkö se? Mitä jos ei? jne. jne.jne. Kunhan vain osaisin ottaa rauhallisesti, ajatella, että kyllä se siitä, omalla painollaan.

Yksi asia kummastuttaa. Puhelimessa kätilö neuvoi tekemään testin aamupissasta, koska ajanvarausaika on 7.30-8.30. Tähän totesin, että testeissä (David-liuskatesti) nimenomaan lukee, ettei niitä tulisi aamupissasta tehdä, vaan klo 10-20 välisenä aikana??? Toki sen testin aamupissasta teen, mutta voiko siihen tulokseen sitten luottaa? Vai pitäisikö vallan investoida Clearbluen digitesteihin? Olisihan se kiva sellaista hymynaamaa metsästää. Ja kun se nassu aikanaan testiin ilmestyisi, niin varmasti hymyilyttäisi itseääkin! smiley


keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kp 1

Sieltähän ne sitten tulivat, mokomatkin. Antoivat itseään ihan kiusalla odottaa.

Soitto klinikalle, jossa on systeemit kevään-kesän aikana muuttuneet: jos ennen sai puhelimessa odottaa tunnista eteenpäin läpipääsyä, niin tänään onnistuin ensimmäiselle yrityksellä. Piti ihan varmistaa, että soitin oikeaan paikkaan, sen verran ripeää toiminta oli! No, ripeyshän selittyi sillä, että otettiin vain soittopyyntö vastaan ja luvattiin palata päivän aikana asiaan.

Äsken tuo soitto sitten tuli ja käytyämme tilanteen läpi, totesi sairaanhoitaja/kätilö, että hän vie paperit lääkärille nähtäväksi ja hän päättää, että miten tässä edetään. Hassua ajatella, että joku jota en ole edes nähnyt, päättää miten  tässä menetellään. Huhhei! Esitin toiveen inseminaatiosta, joten nähtäväksi jää, mitä se lääkäri oikein määrää... Soittoa taas odotellessa.

Ihan hyvillä mielillä ollaan. Miehen puolesta harmittaa vietävästi, hän taisi uskoa ihmeeseen vielä enemmän kuin minä itse...

Ääh!

No niin, aamuinen testi oli niin puhdas negatiivinen kuin osaa ja olla voi! Mikähän tässä mättää? Ovis kuitenkin bongattu ajallaan, joten ei kai se voi siitä kiinni olla, että ovulaatiota ei olisi tapahtunutkaan? Voiko kuitenkin olla ovulaatio tapahtunut mutta menkkoja ei tulisikaan? Oi, miksi tämän pitää olla näin helkkarin vaikeaa? Alkaisivat nyt, niin pääsisi asiassa eteenpäin. Kamalaa toiveiden nostattelua, ja aivan turhaan...

tiistai 7. elokuuta 2012

Piina jatkuu

Kummallista, ettei menkat ole vieläkään alkaneet. Kaiken laskujeni mukaan niiden olisi pitänyt alkaa eilen, viimeistään tänään, ja nyt olen koko aamun ravannut vessassa katsomassa, että joko ne sieltä olisivat matkalla mutta ei merkkiäkään. Ikäväähän tässä on se, että tämä pitää turhaa toivoa yllä. Pikkuhiljaa mieleen hiipii toivo, että josko se eilinen negatiivinen muuttuisikin plussaksi...

Odotellaan.

Jos tänään ei tapahdu mitään, teen testin aamulla. Yksi liuskatesti on vielä jäljellä, kunpa niitä ei tarvitsisikaan tilata lisää...

Päivitysongelmia

Edelleen Vuodatus.net -palvelu takkuaa! Blogilistani päivitys ei toimi, eli en tiedä kuka seuraamistani blogeista päivittää blogiaan. Manuaalisesti käyn blogeja lävitse päivittäin mutta se on valitettavan hidasta puuhaa... Ja kun seuraamiani blogeja on kymmeniä (ihan hurja määrä!), niin en millään kerkeä käymään niitä läpi pysyäkseni ajantasalla tapahtumista, pahoitteluni tästä. Koska kuitenkin projekti Positiivisen odotus on parhaillaan käynnissä, niin yritän ainakin siihen osallistuneiden blogeja seurata ja pysyä näin kartalla kuinka projekti etenee!

Toivottavasti saisivat pian palvelun kuntoon tai sitten täytyy tosissaan alkaa miettimään blogin siirtoa Bloggeriin...





maanantai 6. elokuuta 2012

Uuden alku

Kyllähän se vaan aina kirpaisee yhtä paljon kun ei siihen raskaustestiin sitä toista viivaa piirry, vaikka kuinka kärsivällisesti odottaa ja sitä tikkua kääntelee ja vääntelee.

Negatiivinen raskaustesti ensimmäisenä loman jälkeisenä työaamuna ei paljoa miltä nostattanut, puhumattakaan töihin paluusta. Hyppäsin sitten vielä vaa´alle ajatuksena saada kaikki huonot uutiset samaan syssyyn. Nyt on sitten hyvä tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Uusi kierto ja uusi kevyempi elämä.

Kp 1:stä odotellessa, että  päästään soittelemaan klinikalle.





keskiviikko 1. elokuuta 2012

Asennemuutos

Taas se pääsi yllättämään: ”Olen raskaana!” – ilmoitus. Tällä kertaa kyse on läheisestä ystävästäni, jonka vauvahaaveet eivät yllättäneet vaan olin niistä tietoinen avoimen keskustelun myötä.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei tieto saanut sydäntä puristumaan kasaan kera ilkeän muljahduksen vatsassa. Ensimmäinen ajatukseni taisi olla ”Eikä!” Jota seurasi perinteinen: ”Miksi aina kaikki muut ja me ei koskaan?” Yritin vakuutella ystävälleni, että asia on ihan ok ja että ei ole minulta pois vaikka heitä onnistaa. Samaan aikaan sydän takoi vimmatusti, itku pyrki esiin ja halusin vain lopettaa puhelun.

Puhelun jälkeen itku kurkussa kävin mieheni kanssa pitkän keskustelun, jossa kävimme läpi meidän molempien tunteita ja toimintatapoja liittyen lapsettomuuteen, sen kokemiseen ja siitä selviämiseen. Käsittelemme tilannetta eri tavoin ja ensi kertaa taisin todella ymmärtää häntä tämän asian tiimoilta. Keskustelu oli erittäin rakentava ja antoisa, ja jokin jossain loksahti paikoilleen ja voin rehellisesti sanoa oivaltaneeni jotain. Oivalsin, että nämä raskaus- lapsi-lapsettomuusasiat satuttavat minua juuri niin paljon kuin annan niiden satuttaa. Minulla on (ilmeisesti) tapana rypeä ja kieriskellä pahassa olossani ja surumielisyydessäni, ehkä vähän jopa vähän lietsoa sitä, tehdä siitä suurempi mörkö kuin se todellisuudessa onkaan…

Tuolloin päätin yrittää muuttaa ajattelutapaani. Sen sijaan, että antaisin pahan mielen vallata minut, VALITSENKIN tavan ajatella positiivisemmin. Tiedostan ja tunnustan negatiivisen tunteen mutta pyrin kääntämään sen positiiviseksi. Tästä ryhdistyneenä huomasin, ettei ystäväni raskausuutinen aiheuta sydänsärkyä eikä pahaa mieltä, vaan voin aidosti olla iloinen heidän puolestaan. Mielessä kävi jopa alkuvuodesta järjestää hänelle vauvakutsut… Noh, tätä täytyy katsoa sitten aikanaan wink

Kun päätin yrittää ajatella positiivisemmin, annoin itselleni myös luvan toisinaan, tilanteen niin vaatiessa, vaipua edelleen pieneen itsesääliin ja mielipahaan. Saan kieriä, pyöriä ja piehtaroida siinä mutta vain hetken aikaa. Sitten täytyy taas ryhdistäytyä ja muistaa, että se ei auta eikä johda positiiviseen raskaustestiin. Parhaiten autan itseäni pitämällä mielen positiivisena ja olon virkeänä.

Helppo sitä on tietenkin nyt julistaa kun takana on ihana kesäloma ja energiavarastot täynnä syksyä varten. Voi olla, että syksyn pimeimpien iltojen aikaan jokunen negatiivissävytteinen postaus käsistä karkaa ja tänne eksyy. Se sallittakoon.

Projekti ”Positiivisen odotus ” on ensimmäinen projekti, johon otan osaa ja olen siitä erittäin iloinen. Odotan positiivisia ajatuksia ja postauksia, sekä tietenkin sitä postitiivistä raskaustestiä, niin itselle kuin muillekin!


Positiivista positiivisen odotusta!


Ps. Kuun vaihtuessa tuli yrittämisen aloittamisesta kuluneeksi kaksi vuotta. Tämän aiheuttamaa mielipahaa on vaikea blokata, mutta pakkohan se on yrittää: positiivisesti ajatellen todennäköisyys raskautua kasvaa mitä kauemmin sitä yrittää… Voi taivas. smiley



Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers