Tiedän jo, mitä on tulossa...

Sain tekstiviestin ystävältäni, jonka kanssa nähdään epäsäännöllisen säännöllisesti. Vaikka aikaa tapaamisten välillä toisinaan on rutkastikin, aina jatketaan siihen, mihin on viimeksi jääty. Näin on ollut teini-iästä saakka, jolloin tutustuimme. Viimeksi olemme nähneet maaliskuussa, kun vielä olin "raskaana". Toki hän tietää tapahtuneesta, viimeksi puhuimme puhelimessa jokin aika keskenmenon jälkeen.

Joka tapauksessa, tekstiviestissä hän kysyi, että: "Tavataanko joku päivä, olisi kiva jutskata kasvokkain". Voi vitsit! Jokin vaisto vaan kertoo, että hän on raskaana!

Olen oppinut tunnistamaan nämä tulevat tunnustukset. Tässä tapauksessa se on tuo: "jutskata kasvoikkain". Jotain isoa sieltä on tulossa! Jos ei vauva-uutisia, niin sitten ero-uutisia.

Toisinaan harmittaa, että ihmisten täytyy olla varuillaan kanssani ja jopa tuntea syyllisyyttä raskauksistaan. Toisaalta taas olen iloinen, että he välittävät tunteistani, eivätkä halua pahoittaa mieltäni.

Kiusaus oli suuri kysyä paluuviestissä, että onko hän raskaana, mutta päätin etten kysy. Kyseessä on kuitenkin iso uutinen, enkä halua sitä häneltä pois ottaa. En halua hänen onneaan kuitata tekstiviestillä, se ei vaan olisi reilua. Jos hän raskaana onkin, tiedän, että hän haluaa minulle siitä kertoa, ja on pahoillaan puolestani.  Mutta kuten olen päättänyt, en anna muiden vauva-uutisten aiheuttaa pahaa mieltä! Kyseessähän on maailman ihanin uutinen, eikä siitä pitäisi tulla paha mieli minulle, eikä uutisen kertojalle. Siksi asennoidun jo nyt iloitsemaan hänen, ja heidän, puolestaan. Onhan se aika jännää!

Toivottavasti saisimme jossain vaiheessa kulkea tuota onnenpolkua yhtä matkaa, mahat pystyssä, hymyssä suin!