Tänään ihana työkaverini toi minulle puolimetrisiä auringonkukkia nimipäiväni kunniaksi. Auringonkukkia hän sanoi valinneensa siksi, koska minä olen kuulemma kuin itse kuin aurinko: iloinen, nauravainen ja energinen. Moinen ele lämmittää sydäntä ja saa iloiseksi. Samalla se on oiva muistutus siitä, että elämässäni on paljon aiheita iloon. On myös kiva huomata, että täällä blogissa synkistelyni ei seuraa minua työpaikalle, enkä koe, että se valtaa vapaa-aikaanikaan. Ikävä tosiasia on, että minun yleensä sinisellä taivaalla paistava aurinko saa toisinaan seuraa mustanpuhuvista sadepilvistä, joita seuraa hurja myrsky. On silti kiva huomata, että aina myrskyn jälkeen koittaa poutasää!
Iloa ja aurinkoa päiväänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti