Vähiin on jäänyt kirjoittelut piinapäivillä. Inssistä siis viikko ja pelko epäonnistumisesta hiipii mieleen jatkuvasti. Yritän olla ajattelemasta koko asiaa, kun se pettymys on niin kurjaa. Päivittäin kyllä kokeilen, onko rinnat arat. Se on ainoa oire, johon enään uskon. Kaikki muut oireet ovat pettäneet minut "valeraskauksillani" mutta tissikipua ei ole ollut kuin ainoastaan silloin kerran kun olin raskaana. Arkuutta ei tosin ole, eikä näin ollen suuria toiveita raskaudesta. Tästä huolimatta yllätän itseni ajattelemasta, että mitä jos sittenkin...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti