Tänään on siis vietetty lapsettomien lauantaita. Itse henkilökohtaisesti en kaipaisi yhtään lisämuistutusta asiasta, joka on muutenkin läsnä 365 päivänä vuodessa. Ajatus lienee kaunis mutta oloani se ei helpota. Ahdistavammaksi asian tekee se, että huomenna niin monessa kodissa ja perheessä vietetään äitienpäivää, ja itse jään tuosta kaikesta paitsi, jälleen kerran.
Facebook kannattaa siis suosiolla jättää huomenna tsekkaamatta, jos ei jaksa lukea loputtomia onnitteluja "kaikille maailman äideille". Vastalauseena kaikille lapsellisten lapsi- ja perheilmoituksille, toivon, että minulta olisi löytynyt rohkeutta tuoda statuksessani esille lapsettominen lauantai. -vaan ei löytynyt. Aihe on niin henkilökohtainen ja arka, etten halua puolituttujen saavan vihiä epäkelpoisesta elimistöstäni ja sen aiheuttamasta epätoivosta. Sitä varten minulla on tämä blogi, onneksi.
Syvällä sydämessäni toivon hartaasti, että jo ensi vuonna meilläkin juhlittaisiin äitienpäivää. Tämän myötä uskon, että haavat olisivat parantuneet sen verran, että uskaltautuisin facebookissa mainitsemaan lapsettomien lauantaista. Muistuttamaan, että elämä ei koskaan ole itsestäänselvyys.
Tänään, ja huomennakin, kaikki lapsettomat ja lapsettomuudesta kärsivät ovat ajatuksissani.
Vielä jonain päivänä mekin olemme äitejä.
Se on vain ajan kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti