"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Epätoivoista

Nykyään on hyviä päiviä ja vähemmän hyviä päiviä. Toisinaan pystyn olemaan jopa optimistinen tulevaan kohtaan, ajatellen, että varmasti kohta on meidänkin vuoro ja sitten kaikki menee kuten pitääkin, ja meille tulee vauva. Mutta toisinaan sitten taas, kuten tänäänkin, ahdistaa ja masentaa ja haluaisin vain voida olla ajattelematta koko asiaa ja olla kuin tätä tilannetta ei elämässäni olisikaan.

Kaavinnan jälkeen lääkäri sanoi, että voisimme olla yhteydessä klinikkaan lomamme jälkeen. Noh, nyt ollaan reissusta kotiuduttu ja ajatus yhteydenotosta ahdistaa. Ahdistaa, että se kaikki alkaa taas uudelleen: päivien laskeminen, painosta paasaaminen, pillerien syöminen, väkisin yrittäminen ja turhien testien tekeminen. Lopputuloksena todennäköisesti vaan pettymystä ja pahaa mieltä. -ainakin alkuun. Usko siihen, että raskautuisin nopeasti uudelleen on olematon. Vaikkakin lääkärikin totesi, että jatkon kannalta on hyvä, että tiedetään mikä lääke ja annostus minun kohdallani toimii, niin siitä huolimatta, en jaksa uskoa, että lähiaikoina meitä onni jälleen potkisi.

Viime päivien ajan on ollut jonkinlaisia tuntemuksia alavatsalla... Onpa käynyt mielessä, että kuukautiskierto sieltä yrittäisi itsekseen tulla, vai olisiko se voinut olla jopa ovulaatio? Mene ja tiedä. Tietenkään kaapissa ei voinut olla ainoatakaan ovulaatiotestiä, jolla asian olisi voinut tarkistaa. Suurella todennäköisyydellä mielikuvitus kuitenkin tekee tepposia. Eihän minulle luonnollisesti kuukautisia pitäisi tulla. Niin epätoivoinen sitä kuitenkin on, että vaikka suositellaan, että ainakin yksi kierto odotetaan keskenmenon jälkeen ( ja ihan jopa hyvästä syystä, Perhesuunnittelun kotivuilta: Tämä siksi, että keskenmenon jälkeen raskaaksi tuleminen on erittäin helppoa, mutta kohdun limakalvo saattaa olla liian huonossa kunnossa uutta raskautta tukemaan ), mutta kyllä meillä tämä mielikuvitus-ovulaatio yritettiin hyödyntää. Miehelleni en tosin asiasta maininnut, eipähän ainakaan hän sitten pety. Nyt en sitten tiedä, että odottaisinko sen kaksi viikkoa, että nähtäisiin oliko kyseessä tosiaan ovulaatio vai vaan ilmavaivoja?

Tällä viikolla kollegani sitten kertoi uutisensa: Nyt on np-ultra takana ja siellä se tyyppi ihanasti sätki ja potki.

Mä arvasin. Voi vi**u.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers