Jos alkuraskaus kuluikin hitaasti ja verkkaisesti niin tämä loppuraskaus kyllä etenee järjetöntä vauhtia! Nyt siis ollaan täysiaikaisia (rv 38 alkoi) ja jos vauva päättää nyt lähteä syntymään, niin ei sitä esteltäisi eikä ihmeteltäisi -paitsi ehkä minä itse...
Paljon saan kysymyksiä. että olenko jo ihan kärsimätön ja vieläkö maltan odottaa? Rehellisesti voin sanoa, ettei minulla ole mitään kiirettä synnyttämään vaan päinvastoin, toivon, että vauva viihtyisi vielä tovin vatsassa. Tieto siitä, että elämä tulee heittämään häränpyllyä hetkenä minä hyvänsä, on saanut minut malttamaan mieleni. Nyt on hyvää aikaa nauttia miehen kanssa kahden kiireettömistä aamuista (ja illoista), käydä leffassa, syömässä ja kylässä, ilman sen suurempia suunnitteluja ja valmistautumisia. Toki oma olo asettaa jonkinlaisia rajoituksia, kaikkea ei vaan tahdo enää jaksaa tehdä vaikka mieli tekisikin. Lisäksi tieto siitä, että ihan viimeistään v-i-i-d-e-n viikon päästä (42+1) pikkuinen on täällä, on niin huikeaa, että yritän nauttia tästä kiireettömästä elämäntilanteesta vielä kun se on mahdollista.
Sairaalakassia en ole vielä pakannut, lienee pitäisi? Vauvalle kotiintulovaatteet olen saanut valittua, vaikka vaikeaa se olikin. Luulen, että kassissa on pakattuna kolme eri asukokonaisuutta 2 eri koossa, eli yhteensä 6 erilaista bodya (isompaa kokoa, pienempää kokoa, kietaisumallia, pään yli puettavaa...) ja 6 erilaiset puolipotkarit (+ pari hattua, parit sukat, tumput...). Omakin järki sanoo, että vähempikin riittäisi mutta kun en osaa päättää! Ajattelin sitten, että menkööt! Katsotaan sitten kotiutumisvaiheessa, että mitä pikkuiselle laitetaan päälle. :) Oma kassi pitäisi saada pakattua ja olenkin jo miettinyt sen sisältöä. Nyt vaan pitäisi ryhtyä tuumasta toimeen, ennen kuin käy niin, että kassia aletaan pakata silloin kun on jo tosi kyseessä...
Synnytyssairaalaakin pitäisi vielä käydä tutustumassa... Sitä suositeltiin kai jo rv 35 alkaen... Tästä ehkä huomaa, etten edelleenkään ole sisäistänyt sitä, että vauva on ihan oikeasti tulossa ja jo ihan kohta täällä! Paniikki!
Huomenna neuvolaan. Meidän oma hoitaja jää lomalle heinäkuuksi, joten seuraavan kerran tapaamme hänet kun pikkumies on täällä!
tiistai 25. kesäkuuta 2013
torstai 20. kesäkuuta 2013
Not a giant baby!
Alkuviikosta käytiin viimeistä kertaa neuvolalääkärin vastaanotolla. Siellä lääkäri käsin tunnusteli vauvan kokoa sekä tarkisti, että paikat ovat kiinni ja vauva edelleen pää alaspäin raivotarjonnassa. Tuomio oli: "Not a giant baby" eli ihan normaalikokoista vauvaa odotellaan vaikkakin raskauden alusta asti (tai siitä kun sf-mittaa alettiin mittaamaan) ollaan oltu mitan yläkäyrillä, josta arveltiin, että vauva olisi isokokoinen, mutta tämä siis nyt tasoittunut ja nyt sf-mitta on ensimmäistä kertaa keskikäyrällä. Lääkäri arveli, että jos vauva syntyy laskettuna aikana painaa hän n. 3500-3800g. Mitään estettä hän ei nähnyt normaalille alatiesynnytykselle eikä hänen mukaansa lähetettä varsinaiseen synnytystapa-arviointiin tarvita. Lääkäri sanoi, ettei vauva ole vielä laskeutunut eikä kiinnittynyt ja kohdunkaulakin on vielä entisellään, totesi vaan, ettei vauva ihan lähiaikoina ole tulossa. Ei siis juhannusvauvaa meille! :) Hyvä niin, saa vielä pikkuinen kasvaa ja voimistua rauhassa ja tulla sitten kun siltä tuntuu!
Tämän myötä me vetäydymme Juhannuksen viettoon mökin rauhaan siskojeni ja veljeni kanssa, kuten joka vuosi. Ensi juhannus onkin sitten kohdallamme ihan erilainen, hassua ajatella!
Rv 36+2
Tämän myötä me vetäydymme Juhannuksen viettoon mökin rauhaan siskojeni ja veljeni kanssa, kuten joka vuosi. Ensi juhannus onkin sitten kohdallamme ihan erilainen, hassua ajatella!
Rauhallista Juhannusta kaikille!
 |
| Kuva Googlesta |
Rv 36+2
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Äitiyslomalla!
Tänään on virallisesti äitiyslomani ensimmäinen päivä. Minä. Äitiyslomalla? Absurdia.
Onneksi olen edeltävien viikkojen aikana saanut tehtyä aikalailla kaiken mitä olin suunnitellutkin ennen vauvan tuloa tehtäväksi, niin nyt voin tosissaan alkaa rauhoittumaan ja nauttimaan lomasta: levätä silloin kun tuntuu siltä, lukea kirjaa, viettää aikaa miehen kanssa, katsoa viime syksynä tallentamani Sinkkuelämää -tuotantokausi, tavata ystäviä, ylipäätään tehdä kaikkea mieluista. -Koska kohtahan siihen ei ole enää aikaa, niin kaikki tuntuu toitottavan...:)
Onneksi olen edeltävien viikkojen aikana saanut tehtyä aikalailla kaiken mitä olin suunnitellutkin ennen vauvan tuloa tehtäväksi, niin nyt voin tosissaan alkaa rauhoittumaan ja nauttimaan lomasta: levätä silloin kun tuntuu siltä, lukea kirjaa, viettää aikaa miehen kanssa, katsoa viime syksynä tallentamani Sinkkuelämää -tuotantokausi, tavata ystäviä, ylipäätään tehdä kaikkea mieluista. -Koska kohtahan siihen ei ole enää aikaa, niin kaikki tuntuu toitottavan...:)
Viikonloppuna lahjoin miestäni isyyspakkauksella, jonka olin hänelle koonnut:
 |
| Kokosin tavarat SpiderMan-laatikkoon, josta saa myöhemmin pikkuselle lelukorin |
 |
| Paketin sisältöä.. |
Daddy oli pakkauksesta valtavan otettu ja ylpeä, minun ihana, rakas mieheni! <3
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Baby Showerit!
Eilen ihanat ystäväni järjestivät minulle vauvakutsut! Päivä oli ihan täydellinen ilmoineen, ruokineen, juomineen, ohjelmineen ja seuroineen. Päivä oli ihanan rento muutamine leikkeineen ja arvailuneen, jota seurasi seurustelua ja herkuttelua sekä lahjojen availua.Ystävät koristelivat kotimme ihanilla vauvajutuilla:
 |
| It´s a Boy! -palloja |
 |
| Baby Shower! |
 |
| Vaippakakku |
Ilma oli mitä mahtavin ja saatiin nauttia auringosta takapihan terassillamme, ihanan täydellistä! Vieraat pääsivät ihastelemaan vauvanurkkausta sänkyineen ja hoitopöytineen, jotka saimme mieheni kanssa viimeinkin kasattua. Ohjelmassa oli pantomiimia, Äiti-korun tekemistä ja arvuuttelua vauvan syntymäajasta, pituudesta ja painosta. Jännä yhteensattuma oli, että toisistamme tietämättä arvasimme siskoni kanssa täsmälleen saman syntymäpäivän ja pituuden, paino heitti vain muutamalla kymmenellä grammalla. Lisäksi Daddy kotiuduttuaan täytti oman arvauslappusensa ja arvasi hänkin tuon saman syntymäpäivän! Saas nähdä onko 12.7. SE maaginen päivä...:)
Päivä meni tosi nopeasti, mutta niinhän se hyvässä seurassa taitaa aina mennäkin! Lahjuksia saatiin runsain mitoin: kimppalahjana kaikki ottivat osaa itkuhälyttimiin, joista olin ystävälleni aikaisemmin maininnut, että ovat vielä hankkimatta. Miehen avulla saivat juoniteltua niin, ettei minulla ollut hajuakaan yllätyksestä. Erinomainen ja todella tarpeellinen lahjaidea!
 |
| Philips Avent SCD525 -itkuhälyttimet |
Lisäksi meitä hemmoteltiin ihanilla vaatteilla...
...sekä iltalukemisella. Ihana yksityiskohta oli laittaa pikkuisemme ultrakuva Synnytys-kirjan kanteen.
Päivä oli kerrassaan ihana! Ihan ihmeellistä, että viimeinkin juhlimme minun / meidän vauvajuhlia. Niistä niin monet kerrat olen vain haaveillut...
Oih, onnea on ihanat ystävät ja perheenjäsenet! <3
torstai 30. toukokuuta 2013
Mitä tuleman pitää?
Viikot ne vierivät ja pikkuhiljaa esiin nousee paniikki, kerkeänkö tekemään kaiken, mitä olen suunnittellut ennen vauvan syntymää... Mitään siis niin isoa ei ole suunnitteilla (remontteja tms.), mitä ei voisi tehdä syntymän jälkeenkin, mutta jotenkin tällainen suorittajaluonne haluaisi kaiken olevan aivan tiptop kun vauva kotiutuu... Lisäksi mielessä on alkanut pyöriä vauvan tuoma muutos -siis se, miten iso elämänmuutos on edessä! Olenko valmis? Onko mieheni valmis? Kestääkö parisuhteemme? Kestänkö minä? Älkääkä käsittäkö väärin, en vaihtaisi nykyistä olotilaani mihinkään, niin kiitollinen siitä olen mutta toisaalta rutiineja rakastavana sekä mestarisuunnittelijana edessä oleva tuntematon pelottaa. Mieheni mielestä stressaan ja ajattelen liikaa, häntä ei edessä oleva muutos niinkään mietitytä, ainoastaan on siitä innoissaan. Hänen mielestään ei kannata stressata sellaisesta, mitä ei ole vielä tapahtunutkaan... Voi elämä. Tässä me mennään kyllä niin ristiin, että väkisin alkaa pelottamaan kahta kauheammin, ettei hän ymmärrä yhtään mitä on edessä. Täytyy myöntää, että itse odotan vauva-ajan olevan rankkaa kaikkine muutoksineen ja tunteineen. Odotan vauvan olevan vaativa ja itkuinen, sitovan minut kotiin pitkäksi aikaa vailla omaa tilaa. Tosiasiassa en voi yhtään tietää mitä tuleman pitää: jos vauva-arki ei olekkaan näin kamalaa, niin sehän on sitten vain hyvä ja positiivinen asia! Ehkä on vähän vinksahtanut ajattelutapa ja ehkäpä tosiaan ajattelen liikaa...
Eilen käytiin neuvolassa ja kaikki oli kuten pitääkin. Pikkuinen on asettunut pää alaspäin, jonka hoitaja halusi varmistaa vielä ultralla. Niinpä pääsimme jälleen kurkkaamaan pikkuista ja voi että, kun oli liikuttava näky! <3 Hoitaja varoitteli, että saattaa olla hankalaa nähdä mitään konkreettista koska vauva alkaa olemaan jo niin iso ja tilaa on vähän. Kuvakulma oli kuitenkin juuri oikea ja pikkuinen paistatteli skannerin alla näyttäen kasvonsa, joista selkeästi pystyi erottamaan silmät, nenän ja maiskuttelevan suun, kun lapsivettä nieleskeli. Kasvoja ympäröi kädet, joista oli laskettavissa sormet. Varpaatkin vilahtivat kuvassa kun pikkuinen liikkui. Tuleva isä ja hoitaja olivat molemmat nenä kiinni monitorissa ihastellen pikkuisen yksityiskohtia. Hoitaja oli itsekin kovin innoissaan, sanoi, että harvoin pääsee näkemään heidän laitteillaan näin hyvin enää tässä vaiheessa.
Itsellä vointi on edelleen hyvä, joskin raskaus tuntuu pitkin päivää selässä ja jaloissa, jos ei muista levätä tarpeeksi. Turvotus on pahimmillaan nilkoissa ja sormissa, sormet ovatkin puutuneet suurimman osan päivästä mutta siihenkin alkaa jo tottumaan. Pidän huolta, että juon vettä vähintään
2-3 litraa päivässä, vältän suolaa ja liikun, minkä jaksan.
Väsymys on taas alkanut vaivaamaan, mutta hemoglobiinista se ei johdu tällä kertaa, se kun oli hienosti 125. Lieneekö sitten vauvan kasvu ja kannatteleminen vaatii veronsa päiväunien muodossa? Maha jatkaa kasvuaan ja sf-mitta on siellä yläkäyrän tuntumassa. Vaikka maha ei varsinaisesti eloa haittaakaan, saan edelleen sukat ja kengät jalkaan, pystyn kumartumaan, saan lakattua varpaankynnet jne., mutta sohvalta makuuasennosta ylösnouseminen tuottaa tuskaa! Ähellän ja punkerran ennen kuin saan itseni kammettua sieltä pystyyn. Miehelle totesinkin etten enää muista, miltä tuntuu nousta sohvalta ylös vaivattomasti... Toisaalta, jos tämä on suurin ongelmani, niin asiathan ovat paremmin kuin hyvin! :)
Rv 33+2
Eilen käytiin neuvolassa ja kaikki oli kuten pitääkin. Pikkuinen on asettunut pää alaspäin, jonka hoitaja halusi varmistaa vielä ultralla. Niinpä pääsimme jälleen kurkkaamaan pikkuista ja voi että, kun oli liikuttava näky! <3 Hoitaja varoitteli, että saattaa olla hankalaa nähdä mitään konkreettista koska vauva alkaa olemaan jo niin iso ja tilaa on vähän. Kuvakulma oli kuitenkin juuri oikea ja pikkuinen paistatteli skannerin alla näyttäen kasvonsa, joista selkeästi pystyi erottamaan silmät, nenän ja maiskuttelevan suun, kun lapsivettä nieleskeli. Kasvoja ympäröi kädet, joista oli laskettavissa sormet. Varpaatkin vilahtivat kuvassa kun pikkuinen liikkui. Tuleva isä ja hoitaja olivat molemmat nenä kiinni monitorissa ihastellen pikkuisen yksityiskohtia. Hoitaja oli itsekin kovin innoissaan, sanoi, että harvoin pääsee näkemään heidän laitteillaan näin hyvin enää tässä vaiheessa.
Itsellä vointi on edelleen hyvä, joskin raskaus tuntuu pitkin päivää selässä ja jaloissa, jos ei muista levätä tarpeeksi. Turvotus on pahimmillaan nilkoissa ja sormissa, sormet ovatkin puutuneet suurimman osan päivästä mutta siihenkin alkaa jo tottumaan. Pidän huolta, että juon vettä vähintään
2-3 litraa päivässä, vältän suolaa ja liikun, minkä jaksan.
Väsymys on taas alkanut vaivaamaan, mutta hemoglobiinista se ei johdu tällä kertaa, se kun oli hienosti 125. Lieneekö sitten vauvan kasvu ja kannatteleminen vaatii veronsa päiväunien muodossa? Maha jatkaa kasvuaan ja sf-mitta on siellä yläkäyrän tuntumassa. Vaikka maha ei varsinaisesti eloa haittaakaan, saan edelleen sukat ja kengät jalkaan, pystyn kumartumaan, saan lakattua varpaankynnet jne., mutta sohvalta makuuasennosta ylösnouseminen tuottaa tuskaa! Ähellän ja punkerran ennen kuin saan itseni kammettua sieltä pystyyn. Miehelle totesinkin etten enää muista, miltä tuntuu nousta sohvalta ylös vaivattomasti... Toisaalta, jos tämä on suurin ongelmani, niin asiathan ovat paremmin kuin hyvin! :)
Rv 33+2
tiistai 21. toukokuuta 2013
Kahdestaan -vielä hetken aikaa
Olimme mieheni kanssa viikonloppureissussa ihan kahdestaan, ehkäpä viimeisen kerran. Mietimme, että matkustaminen ei enää koskaan tule olemaan yhtä helppoa ja vaivatonta mutta toisaalta totesimme, ettei se haittaa ollenkaan, odotamme innolla perhematkoja kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Huomaamatta katse hakeutui lapsiperheisiin ja heidän iloitteluun, varsinkin niihin perheen pienempiin. Hymyillen mietimme, että kohta se on meidänkin elämää.
Vähän huolta viime aikoina on aiheuttanut vauvan vähäisiltä tuntuvat liikkeet. Jos aikaisemmin tuntui kunnolla potkut ja kääntymiset, niin ei samalla tavalla tunnu enää. Tottakai googlettelin ja löysin sivustoja, jotka tietävät kertoa että on tavallista että tilanahtauden vuoksi liikkeet eivät tunnu enää samalla tavalla. Viikon ajan olen tätä pohtinut ja yrittänyt mieltäni rauhoitella, koska kuitenkin liikkeitä on joka päivä tuntunut ja sydämenlyönnit olen saanut kotidoblerilla kuulumaan. Tänään kuitenkin soitin neuvolaan varmuuden vuoksi ja aina-niin-ihana hoitaja pyysi pistäytymään kuulemassa sydänääniä sekä keskustelemaan, että mikä on normaalia liikehdintää näillä viikoilla. Sain mielenrauhan ja ohjeet jatkoon jos liikkeitä ei tunnu tuntuvan. Kaikki siis hyvin. Vähän nolotti, että olinkohan ylireagoinut ja sanoinkin hoitajalle, etten haluaisi olla ylihysteerinen ensiodottaja mutta toisaalta, en myöskään halua jälkeenpäin miettiä, että olisiko pitänyt ja mitä jos... Hoitaja kuitenkin vakuutti, että oli hyvä olla yhteydessä, niin ei tarvitse sitten turhaan murehtia.
Nyt kun taas illan mittaan liikkeitä tuntuu, saa jokainen niistä huokaisemaan helpotuksesta ja hymyn huulille. Siellä se pikkuinen viestittää, että voi hyvin eikä syytä huoleen ole.
Vähän huolta viime aikoina on aiheuttanut vauvan vähäisiltä tuntuvat liikkeet. Jos aikaisemmin tuntui kunnolla potkut ja kääntymiset, niin ei samalla tavalla tunnu enää. Tottakai googlettelin ja löysin sivustoja, jotka tietävät kertoa että on tavallista että tilanahtauden vuoksi liikkeet eivät tunnu enää samalla tavalla. Viikon ajan olen tätä pohtinut ja yrittänyt mieltäni rauhoitella, koska kuitenkin liikkeitä on joka päivä tuntunut ja sydämenlyönnit olen saanut kotidoblerilla kuulumaan. Tänään kuitenkin soitin neuvolaan varmuuden vuoksi ja aina-niin-ihana hoitaja pyysi pistäytymään kuulemassa sydänääniä sekä keskustelemaan, että mikä on normaalia liikehdintää näillä viikoilla. Sain mielenrauhan ja ohjeet jatkoon jos liikkeitä ei tunnu tuntuvan. Kaikki siis hyvin. Vähän nolotti, että olinkohan ylireagoinut ja sanoinkin hoitajalle, etten haluaisi olla ylihysteerinen ensiodottaja mutta toisaalta, en myöskään halua jälkeenpäin miettiä, että olisiko pitänyt ja mitä jos... Hoitaja kuitenkin vakuutti, että oli hyvä olla yhteydessä, niin ei tarvitse sitten turhaan murehtia.
Nyt kun taas illan mittaan liikkeitä tuntuu, saa jokainen niistä huokaisemaan helpotuksesta ja hymyn huulille. Siellä se pikkuinen viestittää, että voi hyvin eikä syytä huoleen ole.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Uuden aika
Siivoan työhuonettani, järjestelen hyllyjä ja pakkaan henkilökohtaisia tavaroitani laatikkoon odottamaan paluutani. Tässäkö se nyt on, enkö tosiaan tule tänne viikkoon, kuukauteen, vuoteen, vuosiin? Olo on haikea mutta samalla innostunut uuden elämänvaiheen alkamisesta. Pariin kertaan olen kysellyt kollegoiltani, että mitä jos kyllästynkin kotona. He ovat nauraen todenneet, että vauva varmasti pitää huolta siitä, etten pääse tylsistymään. Ai niin, vauva. Edelleenkin pääsee unohtumaan, että harras toive on käymässä ihan oikeasti toteen. Tuntuu vaan niin epätodelliselta, että jo 10 viikon päästä meillä voi olla pikkuinen talossa, tai ihan viimeistään 12 viikon kuluttua.
31. raskausviikko käynnissä ja kaikki on niin kuin pitääkin. Eilen neuvolassa tehtyjen mittauksien perusteella vauva olisikin ihan normaalikokoinen ja sf-mittakin asettui kauniisti keskikäyrän kylkeen. Hoitajan perusteli viime kertaisen neuvolalääkärin saamaa mittaeroa sillä, että jokaisella mittaajalla on yksilöllinen tapa mitata ja tämä saattaa aiheuttaa eroavaisuuksia. Turvotusta alkaa pikkuhiljaa olemaan, ei kauheasti mutta niin, että sormukset olen jo ottanut pois, sukat kiristävät nilkoista ja sormet puutuvat pitkin päivää. Ei kuulemma aihetta huoleen, pitää yrittää juoda mahdollisimman paljon, liikkua tilanteen mukaan ja välttää suolaisia herkkuja. Eilen samaisella neuvolakäynnillä alueemme perhetyöntekijä tuli esittäytymään ja kyselemään ajatuksiamme raskauden kulusta, vauvan syntymästä ja ensimmäisistä viikoista kotona. Mieheni oli maailman suloisin selittäessään synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, sen mahdollisuudesta ja, että hänen täytyy pitää huolta minun jaksamisestani. <3
Isyyspakkaus on viimeistelyä vaille valmis. Huh, siinä onkin ollut väkertämistä mutta olen satavarma, että mieheni arvostaa sitä suunnattomasti. Hän tietää jotakin olevan tekeillä koska postipaketteja on saapunut sieltä ja täältä nettifirmoista ja minä olen kierrellyt ja kaarrellut niiden sisällöstä. Nyt pitäisi vielä ajankohta miettiä, että koska pakkauksen annan? Voi olla etten malta sitä enää pitkään pimittää...
rv 30+1
31. raskausviikko käynnissä ja kaikki on niin kuin pitääkin. Eilen neuvolassa tehtyjen mittauksien perusteella vauva olisikin ihan normaalikokoinen ja sf-mittakin asettui kauniisti keskikäyrän kylkeen. Hoitajan perusteli viime kertaisen neuvolalääkärin saamaa mittaeroa sillä, että jokaisella mittaajalla on yksilöllinen tapa mitata ja tämä saattaa aiheuttaa eroavaisuuksia. Turvotusta alkaa pikkuhiljaa olemaan, ei kauheasti mutta niin, että sormukset olen jo ottanut pois, sukat kiristävät nilkoista ja sormet puutuvat pitkin päivää. Ei kuulemma aihetta huoleen, pitää yrittää juoda mahdollisimman paljon, liikkua tilanteen mukaan ja välttää suolaisia herkkuja. Eilen samaisella neuvolakäynnillä alueemme perhetyöntekijä tuli esittäytymään ja kyselemään ajatuksiamme raskauden kulusta, vauvan syntymästä ja ensimmäisistä viikoista kotona. Mieheni oli maailman suloisin selittäessään synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, sen mahdollisuudesta ja, että hänen täytyy pitää huolta minun jaksamisestani. <3
Isyyspakkaus on viimeistelyä vaille valmis. Huh, siinä onkin ollut väkertämistä mutta olen satavarma, että mieheni arvostaa sitä suunnattomasti. Hän tietää jotakin olevan tekeillä koska postipaketteja on saapunut sieltä ja täältä nettifirmoista ja minä olen kierrellyt ja kaarrellut niiden sisällöstä. Nyt pitäisi vielä ajankohta miettiä, että koska pakkauksen annan? Voi olla etten malta sitä enää pitkään pimittää...
rv 30+1
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Neuvolalääkäri
Tänään oltiin neuvolalääkärissä. Ensiksi hoitajan kanssa tsekattiin perusmittaukset: hemppa on nousussa, nyt 115. Ei kuulemma vieläkään hurrattava mutta tyydyttävä. Verenpaine, paino ja turvotus ok, kuten myös olo ylipäätänsä. Lääkäri teki sisätutkimuksen, jonka mukaan kaikki on kunnossa. Vatsan päältä tunnusteltaessa sanoi, että vauva on isokokoinen viikkoihin nähden. Sanoi kyllä ettei ole mitään syytä huoleen, että on hyvä, että vauva kasvaa mutta että lähempänä synnytystä täytyy varmasti käydä äitipolilla tarkemmissa mittauksissa, jossa varmistetaan vauvan todennäköinen koko sekä arvioidaan synnytystapa (että mahtuuko alateitse tulemaan..).
Raskausajan diabeteksestä ei ole testien mukaan huolta. Toinen sokerirasitustesti takana ja arvot erinomaisia. Painoa on tullut raskauden alusta 6 kg. Löysin jonkin vanhan painonnousutaulukon vuodelta 2009, jota olisi kuulemma aikoinaan neuvolassa jaettu. Taulukko kertoo viitteellisesti painonnoususta viikko-viikolta:
RV:t
0-12 = 0-1kg
12-15 = 2kg
15-18 = 3kg
18-21 = 4kg
21-23 = 5kg
23-26 = 6kg
26-28 = 7kg
28-31 = 8kg
31-33 = 9kg
33-37 = 10kg
37-40 = 11kg
Mitenkään kiveen kirjoitettuja luvut ei varmastikaan ole. Painonnousuun vaikuttaa moni tekijä ja on siksikin niin yksilöllistä.
Lääkäri neuvoi tarkkailemaan ruokavaliota entistä enemmän, se on ainoa millä voin itse vaikuttaa tässä tilanteessa Varmistaa, ettei vauva kasva turhasta sokerista... Kieltämättä herkkuja on nautittu luvattoman paljon viime aikoina ja nyt onkin aika ottaa itseään niskasta kiinni. Jos en nyt ihan ehdottomaan herkkulakkoon ryhdy niin ainakin täytyy kiinnittää huomiota herkkujen määrään ja sopia itseni kanssa tietystä päivästä, jolloin niitä saisi nauttia. Vaihtuu irtokarkit kirsikkatomaatteihin ja suklaat babyporkkanoihin! :)
PS. enää 99 päivää laskettuun aikaan!
Raskausajan diabeteksestä ei ole testien mukaan huolta. Toinen sokerirasitustesti takana ja arvot erinomaisia. Painoa on tullut raskauden alusta 6 kg. Löysin jonkin vanhan painonnousutaulukon vuodelta 2009, jota olisi kuulemma aikoinaan neuvolassa jaettu. Taulukko kertoo viitteellisesti painonnoususta viikko-viikolta:
RV:t
0-12 = 0-1kg
12-15 = 2kg
15-18 = 3kg
18-21 = 4kg
21-23 = 5kg
23-26 = 6kg
26-28 = 7kg
28-31 = 8kg
31-33 = 9kg
33-37 = 10kg
37-40 = 11kg
Mitenkään kiveen kirjoitettuja luvut ei varmastikaan ole. Painonnousuun vaikuttaa moni tekijä ja on siksikin niin yksilöllistä.
Lääkäri neuvoi tarkkailemaan ruokavaliota entistä enemmän, se on ainoa millä voin itse vaikuttaa tässä tilanteessa Varmistaa, ettei vauva kasva turhasta sokerista... Kieltämättä herkkuja on nautittu luvattoman paljon viime aikoina ja nyt onkin aika ottaa itseään niskasta kiinni. Jos en nyt ihan ehdottomaan herkkulakkoon ryhdy niin ainakin täytyy kiinnittää huomiota herkkujen määrään ja sopia itseni kanssa tietystä päivästä, jolloin niitä saisi nauttia. Vaihtuu irtokarkit kirsikkatomaatteihin ja suklaat babyporkkanoihin! :)
PS. enää 99 päivää laskettuun aikaan!
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Isyyspakkaus
Työkaverini palasi kahden viikon lomaltaan ja totesi, että sinä aikana minulle on kasvanut kunnon vauvamaha! Niin se kyllä taitaa ollakin. Enää tätä ei voi erehtyä luulemaan vain keskivartalolihavuudeksi... Ensimmäistä kertaa minulle tarjottiin jopa istumapaikkaa täpötäydessä julkisessa kulkuvälineessä. Häkellyin tästä niin, että kieltäydyin vaikka jalkoja pakottikin. Täytynee oppia ottamaan tällaiset armopalat vastaan tulevaisuudessa...:)
Muutin blogin ulkoasua vaaleansiniseksi Pikku-ukon mukaan. Pikkuinen pyörii ja hyörii kovasti, ihana tunne kun tietää, että kaikki on hyvin! Tällä viikolla mies tunsi ensimmäistä kertaa pikkuisen potkut ja liikkeetkin näkyvät jo päälle päin kun maha hytkyy pikkuisen potkujen tahdissa.
Isyyspakkausta olen suunnitellut miehelleni. Pitäisi saada itsensä tuonne nettiin pyörimään ja sieltä tilamaan kaikenlaista kivaa ja käytännöllistä. Tokihan pikkuiselle on saatava daddyn suosikkijalkapallojoukkueen paita tai body alkajaisiksi! Ehdotuksia hyväksi koetuista tavaroista / asioista toki otetaan vastaan. Tulen sitten kertomaan kun olen saanut paketin kasaan!
Ps. 25. viikolla jo!
Muutin blogin ulkoasua vaaleansiniseksi Pikku-ukon mukaan. Pikkuinen pyörii ja hyörii kovasti, ihana tunne kun tietää, että kaikki on hyvin! Tällä viikolla mies tunsi ensimmäistä kertaa pikkuisen potkut ja liikkeetkin näkyvät jo päälle päin kun maha hytkyy pikkuisen potkujen tahdissa.
Isyyspakkausta olen suunnitellut miehelleni. Pitäisi saada itsensä tuonne nettiin pyörimään ja sieltä tilamaan kaikenlaista kivaa ja käytännöllistä. Tokihan pikkuiselle on saatava daddyn suosikkijalkapallojoukkueen paita tai body alkajaisiksi! Ehdotuksia hyväksi koetuista tavaroista / asioista toki otetaan vastaan. Tulen sitten kertomaan kun olen saanut paketin kasaan!
Ps. 25. viikolla jo!
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Tavarapaljoutta!
Neuvolassa tuli käytyä ja liputja laput saatu mukaan Kelalle lähetettäväksi. Äitiyspakkausta jään odottelemaan innolla!
Hemoglobiini oli alhainen sormenpäästä mitattuna (96), joten hoitaja lähetti minut verikokeeseen, josta selviää tarkempi arvo sekä elimistön rautavarastot. Kehotti kuitenkiin jo aloittamaan lisäraudan, arvot kun ovat laskeneet joka neuvolakäynnillä. Soitti vielä perään, että suonesta otettu arvo on selvästi parempi (115) mutta silti suosituksien alarajoilla. Ehkäpä tässä on syy jatkuvaan väsymykseen, vaikkakin luulin sen vain kuuluvan raskauteen. Yllätyksenä tuli myös, että raudan puute aiheuttaa hengästymistä, jonka olen vain pistänyt huonon kunnon piikkiin... Nähtäväksi jää, että piristyykö olo tässä lähiviikkoina. Muuten voin erinomaisesti. Mieli ja ruumis voivat hyvin! Oli ihana kuulla eilen ystävältä, että näytän niin rauhalliselta, seesteiseltä ja onnelliselta. Kuulemma hehkun raskauden iloa. Siitä hehkumisesta en tiedä mutta muuten olen vain niin käsittämättömän onnellinen ja kiitollinen tilastani, varsinkin kun tietää, että toisinkin voisi olla....
Hankintoja pikkuista varten on tullut tehtyä jo paljonkin -tai lähinnä ystävät ja perheenjäsenet ovat tehneet niitä puolestamme! Vaatehuone on pikkuhiljaa alkanut täyttyä sitteristä, koliikkikeinusta, leikkimatosta, syöttötuolista, rintapumpusta, auton turvaistuimesta, vaatepussukoista ja mistähän kaikesta muusta? On jo pari kertaa pitänyt kohteliaasti kieltäytyä tarjotuista tavaroista ja leluista, ajatuksena itsellä kun on ollut, että ei sitä alkuun niin hirveästi tarvita...
Pinnasänky ja hoitopöytä saadaan lapsen tulevalta kummitädiltä, parhaalta ystävältäni, joka on ollut erinomainen apu näissä hankinnoissa. Hän on vinkannut minulle jos on löytänyt myynnissä olevan kätevän ja käytännöllisen tarvikkeen, jota varmasti tulee tarvitsemaan, ja sen olen sitten hankkinut.
On kyllä ollut helppoa, kun on ollut joku jonka puoleen kääntyä, kun on joutunut miettimään, että mitä kaikkea sitä tarvitseekaan hankkia. Hänellä on kokemusta kolmen lapsen hankinnoista ja täten myös vertailupohjaa eri merkkien ja ominaisuuksien kesken. Olen säästynyt paljolta pohtimiselta ja varmasti myös virheellisistä hankinnoista. Onnea on hyvät ystävät! Tuo samainen ihanuus tulee tänään auttamaan Kelahakemuksien ym. täyttämisessä. Mitä tekisinkään ilman häntä? :)
Kaikki tähän mennessä hankitut vaatteet olen lajitellut kasoihin koon mukaan ja ne odottavat pesua ja lipastoon laittoa. Alunperin olin ajatellut nämä askareet tehdä toukokuussa, kun loma alkaa, mutta sitten sinne alkoi kerääntyä kovasti kaikenlaista tekemistä: pesutupa (matot ja petivaatteet), aidan rakentaminen, makuuhuoneen uudelleen järjestäminen, kaappien siivous, ylimääräisistä kalusteista ja tavaroista eroon pääseminen ja, ja, ja... Lomastakin pitäisi nauttia! Niinpä olenkin aloitellut askareita jo nyt, niin ei sitten tule kiire...
Eli nyt jatkamaan siivousta, tai lähinnä kaappien järjestämistä, pikkuiselle on tehtävä tilaa!
rv22+5
Hemoglobiini oli alhainen sormenpäästä mitattuna (96), joten hoitaja lähetti minut verikokeeseen, josta selviää tarkempi arvo sekä elimistön rautavarastot. Kehotti kuitenkiin jo aloittamaan lisäraudan, arvot kun ovat laskeneet joka neuvolakäynnillä. Soitti vielä perään, että suonesta otettu arvo on selvästi parempi (115) mutta silti suosituksien alarajoilla. Ehkäpä tässä on syy jatkuvaan väsymykseen, vaikkakin luulin sen vain kuuluvan raskauteen. Yllätyksenä tuli myös, että raudan puute aiheuttaa hengästymistä, jonka olen vain pistänyt huonon kunnon piikkiin... Nähtäväksi jää, että piristyykö olo tässä lähiviikkoina. Muuten voin erinomaisesti. Mieli ja ruumis voivat hyvin! Oli ihana kuulla eilen ystävältä, että näytän niin rauhalliselta, seesteiseltä ja onnelliselta. Kuulemma hehkun raskauden iloa. Siitä hehkumisesta en tiedä mutta muuten olen vain niin käsittämättömän onnellinen ja kiitollinen tilastani, varsinkin kun tietää, että toisinkin voisi olla....
Hankintoja pikkuista varten on tullut tehtyä jo paljonkin -tai lähinnä ystävät ja perheenjäsenet ovat tehneet niitä puolestamme! Vaatehuone on pikkuhiljaa alkanut täyttyä sitteristä, koliikkikeinusta, leikkimatosta, syöttötuolista, rintapumpusta, auton turvaistuimesta, vaatepussukoista ja mistähän kaikesta muusta? On jo pari kertaa pitänyt kohteliaasti kieltäytyä tarjotuista tavaroista ja leluista, ajatuksena itsellä kun on ollut, että ei sitä alkuun niin hirveästi tarvita...
Pinnasänky ja hoitopöytä saadaan lapsen tulevalta kummitädiltä, parhaalta ystävältäni, joka on ollut erinomainen apu näissä hankinnoissa. Hän on vinkannut minulle jos on löytänyt myynnissä olevan kätevän ja käytännöllisen tarvikkeen, jota varmasti tulee tarvitsemaan, ja sen olen sitten hankkinut.
On kyllä ollut helppoa, kun on ollut joku jonka puoleen kääntyä, kun on joutunut miettimään, että mitä kaikkea sitä tarvitseekaan hankkia. Hänellä on kokemusta kolmen lapsen hankinnoista ja täten myös vertailupohjaa eri merkkien ja ominaisuuksien kesken. Olen säästynyt paljolta pohtimiselta ja varmasti myös virheellisistä hankinnoista. Onnea on hyvät ystävät! Tuo samainen ihanuus tulee tänään auttamaan Kelahakemuksien ym. täyttämisessä. Mitä tekisinkään ilman häntä? :)
Kaikki tähän mennessä hankitut vaatteet olen lajitellut kasoihin koon mukaan ja ne odottavat pesua ja lipastoon laittoa. Alunperin olin ajatellut nämä askareet tehdä toukokuussa, kun loma alkaa, mutta sitten sinne alkoi kerääntyä kovasti kaikenlaista tekemistä: pesutupa (matot ja petivaatteet), aidan rakentaminen, makuuhuoneen uudelleen järjestäminen, kaappien siivous, ylimääräisistä kalusteista ja tavaroista eroon pääseminen ja, ja, ja... Lomastakin pitäisi nauttia! Niinpä olenkin aloitellut askareita jo nyt, niin ei sitten tule kiire...
Eli nyt jatkamaan siivousta, tai lähinnä kaappien järjestämistä, pikkuiselle on tehtävä tilaa!
rv22+5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Yhteistä matkaa takana
Onnentäyttymystä odotellessa
