"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Uuden aika

Siivoan työhuonettani, järjestelen hyllyjä ja pakkaan henkilökohtaisia tavaroitani laatikkoon odottamaan paluutani. Tässäkö se nyt on, enkö tosiaan tule tänne viikkoon, kuukauteen, vuoteen, vuosiin? Olo on haikea mutta samalla innostunut uuden elämänvaiheen alkamisesta. Pariin kertaan olen kysellyt kollegoiltani, että mitä jos kyllästynkin kotona. He ovat nauraen todenneet, että vauva varmasti pitää huolta siitä, etten pääse tylsistymään. Ai niin, vauva. Edelleenkin pääsee unohtumaan, että harras toive on käymässä ihan oikeasti toteen. Tuntuu  vaan niin epätodelliselta, että jo 10 viikon päästä meillä voi olla pikkuinen talossa, tai ihan viimeistään 12 viikon kuluttua.

31. raskausviikko käynnissä ja kaikki on niin kuin pitääkin. Eilen neuvolassa tehtyjen mittauksien perusteella vauva olisikin ihan normaalikokoinen ja sf-mittakin asettui kauniisti keskikäyrän kylkeen. Hoitajan perusteli viime kertaisen neuvolalääkärin saamaa mittaeroa sillä, että jokaisella mittaajalla on yksilöllinen tapa mitata ja tämä saattaa aiheuttaa eroavaisuuksia. Turvotusta alkaa pikkuhiljaa olemaan, ei kauheasti mutta niin, että sormukset olen jo ottanut pois, sukat kiristävät nilkoista ja sormet puutuvat pitkin päivää. Ei kuulemma aihetta huoleen, pitää yrittää juoda mahdollisimman paljon, liikkua tilanteen mukaan ja välttää suolaisia herkkuja. Eilen samaisella neuvolakäynnillä alueemme perhetyöntekijä tuli esittäytymään ja kyselemään ajatuksiamme raskauden kulusta, vauvan syntymästä ja ensimmäisistä viikoista kotona. Mieheni oli maailman suloisin selittäessään synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, sen mahdollisuudesta ja, että hänen täytyy pitää huolta minun jaksamisestani. <3

Isyyspakkaus on viimeistelyä vaille valmis. Huh, siinä onkin ollut väkertämistä mutta olen satavarma, että mieheni arvostaa sitä suunnattomasti. Hän tietää jotakin olevan tekeillä koska postipaketteja on saapunut sieltä ja täältä nettifirmoista ja minä olen kierrellyt ja kaarrellut niiden sisällöstä. Nyt pitäisi vielä ajankohta miettiä, että koska pakkauksen annan? Voi olla etten malta sitä enää pitkään pimittää...

rv 30+1

2 kommenttia:

  1. Ihan samoja ajatuksia sinulla, mitä minulla oli eilen kun haastattelimme äitiysloma-ajalleni sijaista. Vieläkin on epäuskon hetkiä, että onko hartain toiveemme todelle toteutumassa ja odotan innolla tulevaa elämänmuutosta ja hyppyä äiti-maailmaan. Samaan aikaan tunnen haikeutta työtäni ja työpaikkaa kohtaan, sillä sieltä olen ammentanut voimaa vuosia ja viihtynytkin pääsääntöisesti hyvin.

    Huvitti tuo mitä kirjoitit isyyspakkauksesta. kun meillä kotona ihan sama tilanne. Paketteja satelee ja en suostu kertomaan niiden sisältöä :) taidan koota sen loppuun toukokuun aikana ja antaa kesäkuun alkupuolella.

    http://hyvavoittaa.blogspot.fi/



    VastaaPoista
  2. Hei, kiva kun kävit jättämässä kommentin, löysin tieni myös sinun blogiisi. :) On se kumma miten tiukasssa tuo epäuskoisuus istuu, ei kai sitä tosiaan tahdo uskoa todeksi ennen kuin sen näkee...

    Ensiksi meinasin antaa isyyspakkauksen miehelleni äitienpäivänä, jotta olisimme molemmat voineet juhlistaa päivää vaikka vauva ei vielä täällä olekkaan mutta muutama tavara paketista vielä puuttuu, enkä usko, että ne kerkiävät perille ajoissa... Ehkäpä annan isyyspakkauksen äitiyslomani virallisena ensimmäisenä päivänä 10.6. :)

    Jään seuraamaan raskautesi kulkua, aika samoissahan tässä mennään! :)

    VastaaPoista

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers