"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

lauantai 6. lokakuuta 2012

H-hetki lähenee

Taas se lähenee: testipäivä. Päivä, joka murskaa haaveet ja särkee sydämen. Jälleen kerran.

Nyt harmittaa, että olen maininnut oireistani ja toiveistani miehelleni ja parhaimmille ystävilleni. Yhdessä olemme spekuloineet, että jospa NYT se olisikin totta. Ihan niin kuin kaikkina edellisinäkin kiertoina ja kuukausina. Jotenkin tunnen itseni hölmöksi. Että vieläkin, kaikkien näiden kuukausien jälkeen, jaksan edelleen uskoa, toivoa ja haaveilla.

Kuten aina H-hetken lähestyessä, huomaan miten toivo vaihtuu epätoivoon. Kuin valmistaen itseäni pettymykseen, joka jälleen kerran nurkan takana häämöttää.

Pelkään, että kehoni ja mieleni pettää minut hetkenä minä hyvänsä. Olenko vain kuvitellut kaiken? Onko oireita oikeasti ollut? Vai haluaisinko niitä olevan niin kovasti, että olen kuvittelut ne? Eikö mitkä tahansa tissit tule aroiksi jos niitä puristelee päivät pitkät? Eikö vatsan jomotukset ja viiltelyt kuulu asiaan, kun menkat lähenee? Entä väsymys? Ainahan olen väsynyt, lienee kroonista laatua. Ehkä olenkin vain ymmärtänyt oireeni väärin. Ohjannut niitä suuntaan, johon haluan, miettimättä muuta mahdollisuutta.

Toisaalta taas, joku kuukausihan sen testin on näytettävä plussaa (näin tilastollisesti ajatellen), joten miksi se olisi juuri tämä kuukausi? Miksei se voisi tapahtua meille juuri nyt, tässä kuussa, ylihuomenna?

Voih, kunpa se olisi juuri tämä kuukausi.

Dpo 12. Pelottaa.

1 kommentti:

  1. Tsemppiä kierron viime päiville! Tuttu tunne tuo kun tahtomattaan kerää itselleen oireita, mietiskelee niitä ja toisaalta kuitenkin valmistelee itseään myös pettymykseen. Oikein sellainen liiallisen ajattelun pinkeä tilanne.
    Toivottavasti oireet eivät ole kummunneet tyhjästä tällä kertaa. :)

    VastaaPoista

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers