Kp 1 tänään. Meni sitten se viimeinenkin toivo, että testit valehtelisivat...
Menkat ovat runsaimmat sitten miesmuistiin ja alavatsalla edelleen jomottaa sekä tissejä kolottaa. Jotenkin on kuitenkin helpottavaa, kun tuntuu, että jotain hormonaalista kropassa tapahtuu. Josko nyt kroppa alkaisi elpyä viime keväästä ja toimia kunnolla. Vai elättelenkö vain toiveita? Se jää nähtäväksi.
Klinikalta soitetaan ensi viikolla. Pitäisi miettiä, miten halutaan tästä edetä. Seuraava askel olisi IVF, mutta se tuntuu jotenkin kovin isolta askeleelta ottaa...
Mies toivoo, että loppuvuosi mentäisiin vielä insseillä, ja jos ei sittenkään onnistu, niin alkuvuodesta siirryttäisi ivf-jonoon. Siinähän se vastaus taisi tullakin.
Harmi ettei nytkään onnistanut. :-(
VastaaPoistaIVF on varmasti rankempi juttu kuin inseminaatio, naiselle erityisesti fyysisestikin. Me ollaan vähän samoissa vaiheissa; joskin me hypättiin siihen jonoon jo.
Saatteko te itse valita tehdäänkö inssejä vielä vai ei?
Meiltä kysyttiin viime käynnillä, että miten me haluttaisiin tästä edetä, jos raskaus ei ala. Vastasin, että mahdollisimman tehokkaalla tavalla, tottakai, mutta toisaalta taas, ivf pelottaa... -tosin jos mikään muukaan ei auta, niin edettävähän se on.
VastaaPoistaHoitaja soittaa ensi viikolla sopiakseen jatkosta. Eiköhän me vielä inssiä kokeilla. Jospa se olisi se lucky number three!
Tosin sen verran uskonpuutetta viime käynnillä oli, että pyysin miehen näytepurkit valmiiksi mukaan, niin ovat täällä kotona sitten seuraavaa kertaa varten. Niin toivoin, ettei niitä olisi enää tarvittu.:/