Eilinen päivä vietettiin sairaalassa. Aamusta mentiin osastolle klo 7, saatiin sairaalan vermeet päälle ja sänky, jossa levätä. Sitten vaan odoteltiin koska tulee oma vuoro. Mitään informaatiota aikatauluista ei osattu antaa, ja täytyy myöntää, että kiukku nousi tunti tunnilta! Niin kuin olisin pyytänyt päästä tähän tilanteeseen! Niin kuin olisin halunnut päätyä tähän tilanteeseen! Ei auttanut kuin vaan odottaa. Onneksi tässä vaiheessa ei enää kipuja ollut. Niiden kanssa tuli valvottua edellinen yö. Illalla otettavat lääkkeet kohdunsuuta pehmittämään laukasivat minulla tyhjennyksen.
Supistukset alkoivat kello 23.45, jolloin niihin heräsin, enkä sen jälkeen enää saanut nukuttua. Siirryin olohuoneeseen, että mies-parka saisi edes vähän nukuttua, vaikkakin huonosti kuullessaan ähinäni ja puhinani. Jossain vaiheessa kipu kävi niin kovaksi, että jo hetken mietin, että onko se normaalia? Olin vähällä soittaa päivystykseen, mutta sitten ajattelin, että se on vaan nyt kestettävä. Supistuksen tullessa, käperryin mahdollisimman tiukalle kippuralle ja vaan puuskutin ja odotin, koska se menee ohi. Supistuksia tuli koko ajan. Juuri kun yksi loppui, seuraava jo alkoi. Neljän aikaa yöllä menin kuumaan suihkuun ja olin siellä tunnin. Lämmin vesi auttoi viemään ajatukset pois kivusta.
ERITEVAROITUS!
Noin klo 5.45 tunsin, että nyt tulee. Pikaisesti vessaan ja ensin lorinan saattamana pelkkää nestettä pönttöön ja tämän jälkeen "mytty", joka minun oli paperilla nykäistävä pönttöön emättimen suulta. En halunnut sitä tarkemmin tutkia tai katsella, silmät kiinni vedin pöntön. Kivut loppuivat kuin seinään ja kun vielä 20 minuutin kuluttua tuli pienesti raskausmateriaalia ulos, ajattelin, että se olisi tässä. Päätettiin kuitenkin lähteä sairaalaan tarkistukseen ja siellä ultrassa totesivat, että raskausmateriaalia on edelleen jäljellä ja kaavinta olisi tehtävä. Onneksi ihana mieheni oli kanssani koko päivän.
Vihdoinkin kello 13 pääsin saliin ja kello 14 olin jo takaisin osastolla. Itkut itkettyäni, olin helpottunut, että se oli tehty ja toivottavasti ohi kokonaan. Kotiin päästiin 15.30.
Nyt odotellaan jälkivuodon loppumista (n. 10-14 päivää) ja toivotaan, ettei mitään komplikaatioita tule. Kolmen viikon päästä tehdään raskaustesti ja toivotaan negatiivista tulosta (kuinka nurinkurista!). Sen jälkeen mietitään sitten jatkoa.
Fyysinen puoli alkaa olla kunnossa. Muutama päivä täytyy ottaa rauhallisemmin ja sen jälkeen palata normi päivänjärjestykseen, voinnin mukaan tietysti. Henkinen puoli parantunee ajan kanssa. Olo on tällä hetkellä tyhjä ja mitäänsanomaton. Olen turta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti