"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Pelkään

Taas alkaa pelko nostaa päätään. Reilu viikko vielä np-ultraan ja kauheat möröt pyörii mielessä, mitä jos kaikki ei olekaan hyvin? Mitä jos pienokainen onkin menehtynyt jo aikaa sitten? Mitä jos ultratäti ilmoittaakin, ettei mitään ole tehtävissä? Järki, ja sydänkin, sanoo, että turhaan murehdin, että suurella todennäköisyydella kaikki on hyvin mutta silti jostain hiipii mieleen pelko.

Ehkä se on pelkoa, koska kaikki on tähän mennessä mennyt niin kovin hyvin. Ylipäätään koko raskautuminen tapahtui kovin yllättäen ja nopeammin kuin olisin voinut kuvitella. Itse olin valmistautunut henkisesti pidemmäänkin odottamiseen. Ehkä koen huonoa omaatuntoa, että olen niin onnekkaassa asemassa, ettei minun tarvinnut käydä läpi vuosien hoitoja ja pettymyksiä. Mutta voinko todella olla niin onnekas?

rv 10+4

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers