En sitten malttanut olla tekemättä testiä jo tänään. Käytin yhden Clearbluen digitesteitä, koska olin niin varma positiivisesta tuloksesta. Parin minuutin päästä näyttöön piirtyi "Not Pregnant".
Mitä helvettiä? Mihin tässä voi enää uskoa?
On kyllä niin hanurista taas tää homma. Vituttaa.
Voihan paska näin suomeksi sanottuna!
VastaaPoistaJaksamisia sinulle ja miehellesi kauheasti. Teidän vuoronne tulee vielä ja saatte sen toivotun vauvan. Ikävää, ettei toiveenne vielä tällä kierrolla toteutunut :(
Kiitos kannustavasta viestistäsi <3 Pakko se vaan on uskoa, että jonain päivänä tämä kaikki palkitaan parhaalla mahdollisella palkinnolla.
PoistaKovasti jaksamista teille! Tuo on kyllä pahin mahdollinen testi-tilanne. Itselle kans kävi kerran niin että olin ihan varma siitä että olen raskaana ja nega tuli. :/ Sitten nyt taas kun olin ihan varma ettei plussaa tuu kun ei juuri ees yritetty niin sittenhän se tulikin!
VastaaPoistaTaas menee hetki, ennen kun saa kerättyä itsensä ja jäljellä olevat toivon rippeet. Mut pakkohan se on vaan uskoa, että meidänkin vuoro vielä tulee, vaikka nyt niin toivottomalta tuntuukin. :(
PoistaVoi itku :(. Höh, olin jo jotenkin ihan asennoitunut, että nyt on hyviä uutisia. Niitä täältä tulin itse asiassa kurkkaamaan. Ja ei sitten ollutkana, kyllä harmittaa. Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta kyllä sitä vitutusta voi tuntea ihan vieraankin ihmisen puolesta. varsinkin tämän lapsettomuuden tiimoilta, kun itsekin tietää niin hyvin mitä se ainainen pettymys ja toiveiden lässähtäminen on.
VastaaPoistaOlen seurannut blogiasi jo pitkään. Nelisen vuotta ehdittiin yrittää, olla hoidoissa ja jonoissa. Ivf:t toisensa perään meni pieleen. Nyt helmikuussa tapahtui meidän ihme ja vielä kuukausi olisi laskettuun aikaan. Meille lääkäri ei enää juuri toivoa antanut. Olimme jo lahjasolujonossakin. Mutta niinpä vain kerran jotain meni kohdilleen ja tapahtui se ihme, että raskaus alkoi. Kaikki tehtiin niin kuin ennenkin, mutta jotain sitten oli pinnan alla kai toisin. Koskaan ei selvinnyt mikä nyt oli eri tavalla.
Ei sitä silti vielä tajua, eikä kai koskaan unohda lapsettomuuden taivalta. Siitä jäi pysyvä jälki ja aina vain se palaa mieleen. Siksi näitä blogejakin vielä luen. Toivon niin kovasti hyviä uutisia muillekin. Onneksi maailmassa on näitä blogeja ja keskustelupalstoja, joissa ihmiset voivat jakaa kokemuksiaan. Minä olin jo heittämässä niin monet kerrat hanskat tiskiin kun niin toivottomalta ja epäreilulta tuntui, mutta sitten jonkun toisen onnistuminen vielä kertaalleen herätti toivon ja jostain sain räävittyä kasaan uuteen yritykseen tarvittavat voimat. Onneksi. uskon siihen, että teillekin vielä vauva ilmoittelee tulostaan. Koita jaksaa, vaikka nyt tuntuu varmasti paskalta ja järjettömän turhauttavalta koko tie. Jonkun mutkan takana kuitenkin se palkinto sitten yhtäkkiä onkin odottamassa, kunhan jaksat vain taistella tiesi sinne!
- Laura
Laura, ihanaa että kommentoit ja kerroit tarinasi. Valaa kyllä uskoa itseenkin, että ihmeitä tapahtuu!
PoistaVaikkakin olo onkin tällä hetkellä pettynyt ja jotenkin tyhjä, niin jossain sisimmässäni edelleen toivo viriää, että vielä se onni meidänkin kohdalle osuu.
Sinulle toivon kaikkea hyvää loppuraskauteesi ja kohta koittavaan uuteen elämäntilanteeseen. Sen myötä toivon, että lapsettomuuden aiheuttama tuska kohdallanne jää taka-alalle ja voitte vihdoinkin nauttia siitä, mistä niin monet kerrat vain haaveilitte. Nyt se on totta. <3
Hei! Olen lukenut blogiasi nyt jonkin aikaa, koska kirjoitat suoraan minun elämästäni.. Olemme yrittäneet raskautta mieheni kanssa jo yli kaksi vuotta niin kuin tekin. Diagnoosina selittämätön lapsettomuus.. Olemme aivan samassa kohdassa hoidoissa kuin te! 2 viikkoa sitten oli toinen inseminaatio, huomenna olisi ollut verikoe, mutta taidanpa jättää menemättä, koska menkat alkoivat tänään..:'( Minäkin olin varma, että nyt on vihdoin ja viimein meidän vuoromme (kuvitellut oireet ym..), mutta ei.. Miten tää voi aina mennä näin?! Mulla oli menopurit ja pregnyl irrotuspiikkinä. Saatiin jopa kaksi hienoa follikkelia ja limiskin oli 1 cm! Kaksosraskaudesta jo varoiteltiin, mutta itselle yksikin olisi ollut ihme.. Ja sitten se tyhjyys, ettei yhtäkään, ei tälläkään kertaa.:(
VastaaPoistaViimeinen inssi olisi edessä.. Olen kyllä kaiken toivon jo heittänyt ja koettanut jo henkisesti varautua pelottavalta kuulostavaan ivf-rumbaan.. Se olisi kyllä edessä aikaisintaan ensi vuoden helmikuussa.
Halusin kerrankin vastata postaukseesi, sillä vaikka nyt koskeekin kovasti, niin hieman lohduttaa, kun tietää, ettei ole yksin maailmassa näiden asioiden ja pettymysten keskellä. *voimahali
-Kerttuli-
Kerttuli, olen niin pahoillani teidänkin puolesta! Kerrankin voin sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Kuukausi toisen jälkeen koettu sama pettymys syö sisältä päin ja jättää jälkeensä aina samat kysymykset: Miksi näin kävi taas? Miten tästä eteenpäin? Milloin on meidän vuoromme? Turhauttavinta kaikesta, ettei kenelläkään ole vastauksia antaa. Vain aika näyttää.
PoistaOletko ajatellut itse perustaa blogia? Tämän kautta saatu vertaistuki on kyllä vertaansa vailla ja auttaa pahimman yli. Mielelläni seuraisin teidänkin matkaa jatkossa. Tulethan ainakin kertomaan, miten matka etenee. Kovasti jaksamisia tulevaan! <3
En ole ajatellut perustaa, kun tulee muutenkin liikaa istuttua koneella kouluhommien takia.:P Luen kyllä paljon näitä blogeja ja nyt uskaltauduin kommentoimaankin.:) Voin kyllä silloin tällöin kertoa kuulumisiani. Kävinkin siellä verikokeessa, kun en ole varma, onko se "pakollista"..? Ekan inssin jälkeen hoitaja sanoi, että käy vaikka vuoto alkais, mutta tässä toisessa hoitaja muistaakseni sanoi, että soita jos vuoto alkaa. Eipähän sinne viikonloppuna voi soitella. Tänään iltapäivällä soitan ja luultavasti pistän illalla taas jo Menopuria.. Hohhoi, viimeinen kerta toden sanoo jne.. En kyllä usko siihen, mutta toivotaan taas parasta meille kaikille, eihän tässä muutakaan voi!<3
Poista-Kerttuli-
Tsemppiä uuteen kiertoon! Toivottavasti tosiaan kolmas kerta toden sanoisi... -siellä ja täällä!
PoistaVoi ei. :( Olen tosi pahoillani teidän puolesta. Pettymys tuntuu niin paljon pahemmalta, kun on oireiden perusteella osannut odottaa ja toivoa ihan muuta kuin negatiivista testitulosta. Se on kamala tunne, kun on alkanut jo uskoa siihen, että "minähän saatan olla raskaana", mutta sitten tippuukin niin korkealta.
VastaaPoistaLähetän sinne paljon halauksia. Ja ihan varmasti teidänkin kärsivällisyys vielä palkitaan, jonain päivänä, ehkä jo ihan piankin. <3
Kiitos! <3 Eihän se auta kuin suunnata toiveet tulevaan. Turhauttavaahan tämä on, ja kärsivällisyyskin on koetuksella, mutta minkäs teet? Tasan ei käy onnenlahjat! :/
Poista