Minulla on kaksi hyvin läheistä ja rakasta ystävää. Tämän lisäksi minulle on suotu useampi lähes-ystävä, joiden seuraa aina innolla odotan ja hakeudun, ja siitä nautin, mutta joille en kuitenkaan soita ensimmäisenä, kun jotain, mitä tahansa, tapahtuu. Soitan näille kahdelle.
Olemme kaikki kolme myös ystäviä keskenämme, vaikkakin ystävyyssuhteemme ovat keskenään erillaisia. En osaa sitä sen kummemmin eritellä, enkä ehkä haluakkaan. En halua nostaa heistä kumpaakaan toisen edelle, vaan molemmat ovat omalla ainutlaatuisella tavalla minulle rakkaita ja tärkeitä.
Olemme olleet ystäviä jo vuosia. Tapasimme varmaan 18. -kesäisinä, ja siitä lähtien olemme pitäneet yhtä. Kävimme yhdessä läpi opiskeluajat, sinkkuelämän, ensirakkaudet, erot, aikuisuuden, uudet parisuhteet, naimisiinmenon ja perheenlisäykset...
Viimeiseksi mainittua en valitettavasti ole (vielä) saanut jakaa heidän kanssa. Olen kuitenkin ollut mukana heidän odotuksissa, järjestänyt baby shower -kutsut, miettinyt nimiehdotuksia, tsempannut synnytyksissä (tosin kotisohvalta vaan), lupautunut molempien lapselle kummitädiksi (-ja ylpeä siitä!) sekä yrittänyt parhaan kykyni mukaan ymmärtää ja tukea raskasta vauva- ja perhearkea.
Aina en kuitenkaan pysty ymmärtämään, mistä he puhuvat, koska en ole itse kokenut samaa. Sama toisinpäin; vaikka kuinka ihanan ymmärtäväisiä ja ajattelevaisia he ovatkaan, eivät he koskaan pysty täysin ymmärtämään mitä minä käyn läpi, mitä tunteita tämä minussa herättää ja miten tämä kaikki minuun vaikuttaa.
Ei silti, ihanat ystäväni ovat jakaneet kanssani kaikki lapsettomuuteen liittyvät huoleni, murheeni, suruni ja sen vähäisen ilon, jonka se toisinaan on tuonut tullessaan. He ovat innostuneet ovulaatioistani, he kyselevät ahkerasti asioista; missä mennään?, mitä lääkärissä sanottiin?, mitkä ovat fiilikset? He ovat pettyneitä kanssani, jos tilanne niin vaatii, ovat pahoillaan siitä, mitä kaikkea joudun käymään läpi, tuohtuvat puolestani ajattelemattomista kommenteista. He ovat keränneet vintillensä vauva-tavaroita meitä varten. Malttamattomina odottavat koska pääsevät jakamaan kaiken sen tiedon, mikä heillä jo on. Niin odotan minäkin. Haluaisin niin kovasti vertailla raskausoireita, synnytyskokemuksia, yövalvomisia, ylipäätään perhe-elämää ja -arkea.
Jonain päivänä vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti