"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

tiistai 24. tammikuuta 2012

Ihmetyksiä

Viikon verran tässä ollaan totuteltu ajatukseen, että me vihdoinkin saataisiin kauan kaivattu pienokainen syliimme. Edelleen asia kuulostaa ja tuntuu oudolta, melkein kuin olisi jonkun toisen elämästä. Pelko on tietysti ajoittain läsnä, että mitä jos kaikki ei menekkään hyvin? Olen kuitenkin päättänyt olla pelkäämättä ja ajattelematta pahinta, nyt haluan nauttia tästä hetkestä ja surra sitten jos / kun sen aika on.

Olen kertonut raskaudestani harvoille ja valituille, siskoille ja parhaille ystävilleni. He ovat sen mielestäni ansainneet kuulla jo tässä vaiheessa, ovathan he kulkeneet mukanamme koko matkan tänne asti, ja nyt kovasti toivotaan, että me vihdoinkin pääsisimme perille! Reaktiot ovat olleet niin sydäntä lämmittäviä, että kyyneleitä on ollut kaikkien silmissä. Olen niin kiitollinen kaikesta kannustuksesta ja tsempistä mitä olemme näiltä muutamilta tahoilta vastaanottaneet, että sanat eivät riitä sitä kertomaan.

Kun blogin perustin pari kuukautta sitten, niin mietin, että mitä jos tulenkin heti raskaaksi ja blogini jäisi vain tähdenlennoksi blogimaailmassa? En kuitenkaan uskonut niin käyvän, joten aloitin kirjoittamisen. Tässä sitä nyt sitten ollaan! Päätin kuitenkin jatkaa blogin pitämistä aina loppuun saakka, sillä koen edelleen itseni lapsettomaksi, ja sitähän olenkin, kunnes saan lapseni fyysisesti syliini. Edessä oleva matka tuntuu pitkältä, enkä millään malttaisi odottaa, mutta toivon, että tämä odotus palkitaan!

En tiedä uhmaanko kohtaloa vai ajattelenko vain tunteella, mutta tilasin itselleni Vauva-lehden! Ensiksi ajattelin, etten tekisi, hankkisi tai miettisi mitään vauvajuttuja, että katsotaan tilanne sitten varhaisultran jälkeen, mutta en voinut vastustaa kiusausta ostaa lehden irtonumeroa. Sivujen välissä olikin sitten hyvä tilaustarjous, joka oli käytettävä hyväksi! No joo, mietin tätäkin älynväläystä, sitten myöhemmin jos on pakko...

Neuvolaan soitin tänään ja varasin ensikäynnille ajan. Varhaisultra ja ensikäynti sattuivat samalle viikolle, kahden viikon päähän, peräkkäisille päiville. Siinä riittääkin jännitettävää, puhumattakaan selityksien keksimistä poissaoloille ja työkavereiden uteluille... Heille en ole halunnut vielä kertoa mitään. Osaksi ehkä, koska olen ollut talossa vasta vajaan vuoden, niin vähän mietityttää heidän reaktionsa mutta toisaalta, minua ei hetkauta suuntaan tai toiseen heidän mielipiteensä! Tämä on kovan työn tulos, (vaikkakaan he eivät sitä tiedä) eikä yksikään työpaikka tai toimi merkitse minulle tällä hetkellä enempää kuin  raskauteni! Tottakai toivon positiivista reaktiota heidänkin suunnaltaan. Tämä jää nähtäväksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers