Olen siis 30-vuotias nainen, jolle perheen perustaminen on ollut aina "sitten joskus". Sitten kun on koulutus ja hyvä työpaikka. Sitten kun ollaan oltu yhdessä monta vuotta ja naimisissa. Sitten kun on kiva koti ja oma piha. Sitten kun olemme matkustaneet ja nähneet elämää, ettei sitten myöhemmin tarvitse katua, että on jäänyt elämättä. Nyt suurimmaksi katumukseksi on nousemassa perheen perustamisen lykkääminen niin monella vuodella...
Olemme kolmenkympin ja neljänkympin väliltä oleva tavallinen pariskunta, joiden biologinen kello tikittää armottomasti. Olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta ja siitä naimisissa reilun vuoden ajan. Meidän ystäväpiiri koostuu lapsettomista sekä lapsellisista, ja jälkimmäisiä tulee koko ajan enemmän… Voi, kunpa pian saisimme liittyä heihin...
Taustoista sen verran, että yrittäminen on aloitettu 07 / 2010, lääkäriin hakeuduttu 12 / 2010, julkiselle puolelle tutkimuksiin päästy 03 / 2011 ja hoidot aloitettu 08 / 2011.
Olen aina tiedostanut, että raskaaksi tuleminen ei välttämättä onnistu kohdallamme noin vain, vaan voi vaatia pientä hienosäätöä. Kuvittelinko koskaan, että se voisi vaatia näin paljon? En.
Jo nuorena minulla diagnosoitiin PCOS, jonka johdosta kuukautiset tulevat luonnollisesti vain muutaman kerran vuodessa, jos sitäkään. Munasoluja ei irtoa omasta takaa eikä näin ollen mahdollisuuksia raskautumiseen viimeisen vuoden aikana ole ollut monia. Pitkään aikaan en edes suostunut myöntämään lapsettomuuden koskevan meitä. Ei, ei koske meitä! Kuvittelin meidän olevan sen verran ”erityisiä”, ettemme tarvitsisi suurta lääketiedettä avuksemme.
Tässä sitä kuitenkin ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti