Taas yhdet sukujuhlat juhlittu ja vastattu epämukavaan kysymykseen: "koskas teille tulee vauva?" Vaikka asian kanssa olen suhteellisen avoin, en kuitenkaan halunnut sitä miespuolisen, ja lapsettoman, sukulaisen kanssa jakaa, joka on vielä sitä mieltä, että lapsia on helpompi vain lainata lähipiiriltä, kun ne voi aina antaa takaisin, että näin voi itse päättää, koska haluaa lasten seurasta nauttia. En kyllä tiedä, että miten olisi pitänyt asiaan suhtautua? Siinä sitten yritin hymyillä ja myönnellä, että juu, kyllähän se niinkin on, vaikka mieli teki motata sitä äijää nenään! Ihmiset ei käsitä, miten arka, herkkä ja vaikea asia lapsettomuus on. Jos ei tiedä varmasti, että joku on lapseton omasta tahdostaan, mielestäni asiasta ei pitäisi udella! Itselläni ei tulisi mieleenikään udella kenenkään lisääntymisistä.
No joo, eihän se auta kuin taas uskoa parempaan huomiseen, kyllä se tulee meidänkin vuoro vielä!
Nyt kuukautisia odotellen, joiden pitäisikin alkaa hetkenä minä hyvänsä. Uusi kierto tuo tullessaan taas uutta intoa ja uskomista paremmasta tuloksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti