Nyt tässä viimeisimmässä kierrossa söin normaalisti clomit kierron 3-7 päivä ja sen jälkeen jäimme odottelemaan tulevaa ovulaatiota. Ultra oli varattu kierron 16. päivä, koska aikaisempina kuukausina kierto on ollut 32-34 päivää, sekin vielä.
Ultraan mennessäni, en oikeastaan osannut ajatella mitään. Vähän ehkä jännitti, kun kyseessä olisi uusi lääkäri ja sairaanhoitaja mutta olin jo kotona laskenut ovulaation ajankohdan ja miettinyt valmiiksi päivämäärän, jolloin aikaisintaan voisin tehdä raskaustestin, kunhan vain olin tarkistamassa, ettei liikatuotantoa synny... Mikään ei valmistanut minua siihen, että tässä kierrossa lääke ei auttaisikaan. Ultrassa ei näkynyt yhtään kehittynyttä munarakkulaa, ei mitään. Taas pudottiin korkealta ja lujaa. Pettymys oli valtava, eikä kyyneliltäkään vältytty. Epämukavaksi asian teki se, että sairaanhoitaja ja lääkäri olivat molemmat varmaankin vastavalmistuneita, nuoren ikänsä ja kokemattomuutensa vuoksi, eikä osanneet ollenkaan käsitellä itkevää, lohdutonta potilasta.
Paikalle kutsuttiin erikoislääkäri kertomaan, että miten tästä eteenpäin. Teroilla kuukautiset alkuun ja sitten kokeillaan femaria kierron 3-7 päivinä ja jos tämä tuottaa tulosta, voimme miettiä, että haluaisimmeko kokeilla inseminaatiota jo tässä vaiheessa.
Niin pitkälle ajattelussa en ole vielä päässyt, mutta onhan tässä aikaa sitä miettiä, kun on vasta viides tero-päivä menossa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia siitä, että hoito onnistuu yhdessä kierrossa ja toisessa taas ei? Mietin vain, että kuinkahan tavallista tämä on? Osaan sitten jatkossa varautua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti