"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

lauantai 12. marraskuuta 2011

Hoitoon

Keväällä tutkimuksissa selvisi se mikä jo tiedettiinkin, munasolun irtoamishäiriö. Miehessä ei ollut mitään vikaa, siittiöt elivät, liikkuivat ja voivat oikein hyvin. Luulen, että tämä oli miehelleni helpotus, ehkä hän koki sen eräänlaisena miehuudenmittana.

Joka tapauksessa, ”vika” löytyi ja lääkärin mukaan olemme siinä mielessä onnekkaita, että tähän ongelmaan on monia hoitokeinoja ja tulokset hyviä. Silti se laittaa mietityttämään; me, onnekkaita? Huonoina hetkinä koen olevani kaikkea muuta kuin onnekas, vaikkakin parempina hetkinä ymmärrän, että asiat voisivat olla paljon huonommin.

Hoidot aloitettiin kuluvan vuoden elokuussa ja alkuun pääsemiseksi määrättiin  teroluteja + clomifenia.

Ensimmäinen terolut-clomi-kierto meni harakoille, lääkkeellä ei mitään vaikutusta. Annos oli pienin mahdollinen, 50 mg. Pettymys oli tietysti valtava! Ei ollut tullut mieleenikään, etteikö lääke tehoaisi. Jotenkin naiivisti aina kuvittelin, että SITTEN kun pääsemme hoitoihin, niin tulisin heti raskaaksi. Vähänpä tiesin.

Toinen clomi-kierto oli syyskuussa, tällä kerralla mentiin tupla-annoksella, ja se tuottikin tulosta! Ultrassa näkyi, ei vain yksi, vaan KAKSI puhkeamaisillaan olevaa munarakkulaa, yksi molemmin puolin.

 Voi sitä onnentunnetta! Olin niin varma, että nyt se tapahtuisi, meistä kahdesta tulisi me kolme.

Tein kaiken oppikirjojen mukaan; join greippimehua, söin terveellisesti, liikuin maltilla, söin vitamiineja ja mitä kaikkea vielä.  Ovulaatio bongattiin tikuttamalla, joten ajoituskin olisi pitänyt olla kohdillaan.

Vaan eipä ollutkaan. Kuukautiset tulivat aikalailla ajallaan parin viikon päästä.

Kuukautisten alkaminen oli kova paikka. Olinhan tuntenut jo jos jonkinlaista oiretta raskaudesta; vilunväristyksiä, nipistelyjä, pahoinvointia, flunssaa, väsymystä, kaikkea . Ihmismieli on niin käsittämätön.

Pettymys laantui kuitenkin suhteellisen nopeasti, voisiko sanoa, että  tunne helpottui yhtä mittaa kuukautisvuodon kanssa. Kuukautisten loppumispäivänä oli ajatus jo seuraavassa kierrossa, ensi kerralla me onnistuisimme!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers