Valehtelisin jos väittäisin, ettei tieto saanut sydäntä puristumaan kasaan kera ilkeän muljahduksen vatsassa. Ensimmäinen ajatukseni taisi olla ”Eikä!” Jota seurasi perinteinen: ”Miksi aina kaikki muut ja me ei koskaan?” Yritin vakuutella ystävälleni, että asia on ihan ok ja että ei ole minulta pois vaikka heitä onnistaa. Samaan aikaan sydän takoi vimmatusti, itku pyrki esiin ja halusin vain lopettaa puhelun.
Puhelun jälkeen itku kurkussa kävin mieheni kanssa pitkän keskustelun, jossa kävimme läpi meidän molempien tunteita ja toimintatapoja liittyen lapsettomuuteen, sen kokemiseen ja siitä selviämiseen. Käsittelemme tilannetta eri tavoin ja ensi kertaa taisin todella ymmärtää häntä tämän asian tiimoilta. Keskustelu oli erittäin rakentava ja antoisa, ja jokin jossain loksahti paikoilleen ja voin rehellisesti sanoa oivaltaneeni jotain. Oivalsin, että nämä raskaus- lapsi-lapsettomuusasiat satuttavat minua juuri niin paljon kuin annan niiden satuttaa. Minulla on (ilmeisesti) tapana rypeä ja kieriskellä pahassa olossani ja surumielisyydessäni, ehkä vähän jopa vähän lietsoa sitä, tehdä siitä suurempi mörkö kuin se todellisuudessa onkaan…
Tuolloin päätin yrittää muuttaa ajattelutapaani. Sen sijaan, että antaisin pahan mielen vallata minut, VALITSENKIN tavan ajatella positiivisemmin. Tiedostan ja tunnustan negatiivisen tunteen mutta pyrin kääntämään sen positiiviseksi. Tästä ryhdistyneenä huomasin, ettei ystäväni raskausuutinen aiheuta sydänsärkyä eikä pahaa mieltä, vaan voin aidosti olla iloinen heidän puolestaan. Mielessä kävi jopa alkuvuodesta järjestää hänelle vauvakutsut… Noh, tätä täytyy katsoa sitten aikanaan
Kun päätin yrittää ajatella positiivisemmin, annoin itselleni myös luvan toisinaan, tilanteen niin vaatiessa, vaipua edelleen pieneen itsesääliin ja mielipahaan. Saan kieriä, pyöriä ja piehtaroida siinä mutta vain hetken aikaa. Sitten täytyy taas ryhdistäytyä ja muistaa, että se ei auta eikä johda positiiviseen raskaustestiin. Parhaiten autan itseäni pitämällä mielen positiivisena ja olon virkeänä.
Helppo sitä on tietenkin nyt julistaa kun takana on ihana kesäloma ja energiavarastot täynnä syksyä varten. Voi olla, että syksyn pimeimpien iltojen aikaan jokunen negatiivissävytteinen postaus käsistä karkaa ja tänne eksyy. Se sallittakoon.
Projekti ”Positiivisen odotus ” on ensimmäinen projekti, johon otan osaa ja olen siitä erittäin iloinen. Odotan positiivisia ajatuksia ja postauksia, sekä tietenkin sitä postitiivistä raskaustestiä, niin itselle kuin muillekin!
Positiivista positiivisen odotusta!
Ps. Kuun vaihtuessa tuli yrittämisen aloittamisesta kuluneeksi kaksi vuotta. Tämän aiheuttamaa mielipahaa on vaikea blokata, mutta pakkohan se on yrittää: positiivisesti ajatellen todennäköisyys raskautua kasvaa mitä kauemmin sitä yrittää… Voi taivas.
