Eilen sain taas tietää yhden kaverini olevan raskaana. Niinpä tietenkin. Pahinta asiassa on ehkä se, että raskaus ei ollut toivottu vaan se on ollut "vahinko"! (Voiko joku kertoa mulle, että miten niitä vahinkoja edes syntyy?!)
Kyseessä on minua vanhempi nainen, jolla on jo kaksi isompaa lasta. Nyt on siis tulossa iltatähti, josta kaverini ei "oikein jaksa olla innoissaan". Ei osannut sanoa, että millä viikolla menossa tai edes tarkkaa laskettua aikaa: "joskus kai marraskuun alussa". Voi jumalauta!
Siinä hän avautui kirkkain silmin kuinka ei jaksa, halua eikä tahdo mutta pakko kai se on... Siinä kuunnellessa mietin vaan, että mä olen täysin väärä henkilö, jolta hakea tukea tai ymmärrystä tuossa tilanteessa. Varsinkin kun hän hyvin tietää meidän tilanteen ja historian.
Kyllä taas pisti vihaksi. Miten itsekeskeisiä ihmiset voivat olla?
Miksi moinen onni ei voi kohdata meitä? Miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti