Viikon lopulla olisi kaiken järjen mukaan bongattavissa taas ovulaatio. Jotenkin oon vaan niin tympääntynyt tähän. Ei oikein jaksa innostua mahdollisesta mahdollisuudesta kun jotenkin jo tietää odottaa sitä pettymystä. En millään jaksaisi taas innostua, iloita ja haaveilla ja sitten taas herätä todellisuuteen kun täti koputtaa ovelle. Vanhasta tottumuksesta kuitenkin jo tiedän, että mieli tästä kohenee ja odotukset sen myötä. Että eiköhän tässä taas viikon kuluttua ole eri ääni kellossa...
Juhannukseksi suuntaamme mökille siskojen kanssa perheineen. Ihanaa vaihtaa maisemia muutamaksi päiväksi, nauttia ihanasta seurasta ja ilmapiiristä. Sääs nähdä kuinka onnistuu (huomaamaton) testailu ja mahdollinen vehtailu, kun pienessä mökissä on 6 aikuista, 5 lasta, 2 koiraa ja kani...:) Pupuillaan sitten vaikka luonnonhelmassa, jos sikseen tulee! Toivotaan vaan aurinkoisia kelejä...:D
Yritetään unohdetaan huolet ja murheet hetkeksi ja nautitaan täysin rinnoin tästä ihanasta keskikesän juhlasta. Rauhaa ja rakkautta kaikille!
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
-Tove Jansson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti