"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

perjantai 2. marraskuuta 2012

Kliseistä

Työ on pitänyt kiireisenä, enkä oikeastaan piinaamaankaan ole ehtinyt. Ihan piti miettiä, että missä mennään. Tänään siis dpo 7 ja vielä toinen mokoma edessä. Tuntemuksia ei ole, lähinnä olen jo valmiiksi asennoitunut, ettei tästäkään mitään tule. Ihan hirveästi se ei edes masenna eikä mieltä pahenna. Syy tähän on kovin kliseinen: meille tulee koira. Kliseinen siksi, että eikö aina kaikkia lapsettomia kehoteta hankkimaan koira?

Ihan hetken mielijohteesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan ajatus on muhinut jo pitkään. Mies on halunnut koiraa jo pitkään, mutta vasta keväisen muuton vuoksi koemme, että nyt meillä on tarjota hyvät olosuhteet lemmikille. Lisäksi on pitänyt miettiä itsekseen paljon ja hartaasti koiran merkitystä ja sen tuomia muutoksia. Minulla ei ole koskaan ollut koiraa mutta miehelläni sen sijaan on aina ollut koira perheessä.

Vaikka koira ehkä edustaakin jonkinlaista vauvan korviketta, jotakin josta voin pitää huolta ja hoivata, olen myös itselleni tehnyt selväksi, että vauvan mahdollinen tulo tulevaisuudessa  ei vaikuta koiran asemaan perheessämme. Koira tulee jäädäkseen.

Ajatukset pyörivät paljon tuon uuden perheenjäsenen ympärillä. En malttaisi odottaa, että päästään tutustumaan toisiimme ja lähiseudun lenkkipolkuihin. Käymään koirapuistoissa ja tottelevaisuuskoulussa. Ihana, suloinen karvakuono, jota saan pian rapsuttaa, kupsuttaa ja pitää hyvänä sydämeni kyllyydestä.

On tuntunut ihanalta ajatella jotain ihan muuta kuin ovulaatiota, kiertopäiviä, oikeaa ajoitusta,  limakalvoa, raskaustestejä ja pettymyksiä. Ehkä tässä vielä käykin niin kliseisesti, että kun emme asiaa ajattele emmekä väkisin yritä, niin sitten tärppäisikin. Näinhän ne viisaammat aina sanovat. Yeah right!

Viikon päästä saamme perheeseemme uuden jäsenen. Samalla selviää, että kasvaako se entisestään.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa! Koiranpennut on niin söpöjä, ainakin osan ajasta;) Meilläkin on koira, tosin jo aikuinen. Varmaan tekee hyvää, että on jotain ihan muuta mietittävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pennusta ei ole meilläkään kyse, vaan 1,5 vuotiaasta. Sisäsiisti ja perustottelevainen. Odotan jo innolla mitä kaikkea muuta voin hänen kanssaan touhuta! :)

      Poista
  2. Onnea tulevasta perheenjäsenestä! Myös meillä majailee viisi vuotias karvakuono, joka muutti sisään kun päätimme lopettaa hoidot. Oletimme että jonottelemme adoptiolasta vuosikausia. Ironista kyllä, silloin poika sai alkunsa saman tien luomusti. Ehkä se auttoi ettei niin intensiivisesti koko ajan miettinyt niitä kiertopäiviä ja limakalvon paksuuksia vaikka vieläkään en ymmärrä miten niin on voinut tapahtua.

    Ja kovasti tsemppiä loppuihin piinailupäiviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Ehkä tosiaan sitten voisikin tärpätä kun koira tulee taloon... -toivottavasti! :)

      Poista

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers