Vielä pitäisi aamupäivä malttaa töissä kärvistellä, ja kuten näkyy, niin ei sitä paljoa pysty töihin keskittymään... Puolen päivän aikoihin lähden kotia kohti ja sieltä sairaalaan.
Jännitys kasvaa tunti tunnilta. Niinkään ei jännitä sukupuolen selviäminen kuin että onko kaikki kunnossa? Toki on kutkuttavaa ajatella, että sukupuolikin ehkä selviää. Sillä ei kyllä ole mitään väliä, kumpikin käy! :) Poikaa kuvittelen jostain syystä odottavani, mutta tähän ei ole kyllä mitään tieteellisiä perusteluja, mikä lie etiäinen. Katsotaan, pitääkö paikkansa...
Korkeammilta voimilta pyydän nyt, antakaa meidän olla niin onnekkaita, että pienellä olisi kaikki hyvin. <3
<3 Ihanaa tuu sitten kertomaan ultrakuulumiset
VastaaPoista