"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

lauantai 12. tammikuuta 2013

Neuvolassa

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa neuvolassa. Joulukuun kiireet olivat siihen syynä, ettei aikaisemmin olla käyty. Alkuhaastattelu tehtiin aikaisemmin puhelimessa ja sen perusteella hoidettiin kaikki paperiasiat ja lähetteet kuntoon. Neuvolassa meidät otti vastaan erittäin ystävällinen ja mukava hoitaja. Hänen englanninkielen taito oli erittäin hyvä, joten kävimme keskustelun englanniksi, mikä mahdollisti myös mieheni osallistumisen tapaamiseen.

Suuria yllätyksiä ei tämä kerta tarjonut, kerkesinhän silloin ensimmäisen raskauden aikana käymään myös neuvolassa, jossa ensikäynnillä käytiin läpi kaikki samat asiat historiasta, ravinnosta, liikunnasta jne. Saimme kasan esitteitä ja papereita mukaan, joita voimme sitten iltasella lueskella.

Downin syndrooman seulontatulos oli normaali eikä lisääntynyttä riskiä todettu. Olimme tästä mieheni kanssa jo puhuneet, ettei tulos olisi vaikuttanut mihinkään, mutta toki, jos on mahdollista tilanteeseen valmistua, olisi se ollut hyvä tietää jo tässä vaiheessa. Onhan toki tapauksia, jotka eivät näissä seulonnoissa näy.

Sydänääniä ei yrityksistä huolimatta saatu kuulumaan, ja vaikka hoitaja varoitteli jo ennestään tästä, niin kyllä se sai taas aikaan ahdistusta. Onneksi ymmärtäväinen hoitaja sanoi, ettei halua lähettää meitä kotiin miettimään, onko kaikki hyvin, vaan kävimme neuvolalääkärin huoneessa ultralaitteella katsomassa, että kaikki oli kunnossa. Ja olihan siellä! Tämä oli nyt neljäs ultra tässä matkan varrella ja kyllä se nyt vaan on alettava uskomaan, että siellä kehitytään ja kasvetaan normaaliin tapaan.

Koska lähisuvussani on aikuisiän diabetesta, joudun käymään kahdesti sokerirasituskokeessa. Ensimmäisen kerran heti jo ensiviikolla ja sitten toisen kerran joskus viikolla 25+. Parempihan se on tietää heti jo alusta lähtien jos on raskausajan diabetes. Tosin itse olen luottavaisin mielin asian kanssa.

Täällä siis kaikki hyvin ja olo on luottavainen ja seesteinen. Alkuajan pahoinvointikin on jo aikaa sitten väistynyt ja, lukuunottamatta pitkään jatkunutta flunssaa, olo on mitä mainioin.

Töissäkin kerroin uutiset alkuviikosta ja vastaanotto oli, niin esimiehen kuin työtovereidenkin puolesta, lämmin.

On tämä vaan ihmeellistä. Edelleenkin sitä aika ajoin ihmettelee, että minäkö raskaana???

3 kommenttia:

  1. Voi siellon ollu hyviä neuvolakuulumisia! :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä sitä pikkuhiljaa alkaa luottamaan, että tämä tällä kertaa onnistuisi. Mikä ihana tunne! :)

    VastaaPoista

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers