"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

lauantai 8. joulukuuta 2012

Hissukseen

Hiljaiseloa olen vietellyt täällä blogin puolella. Edelleen epävarmuus vaivaa ja siksi olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa. Mahdotontahan se on mutta ehkä siksi täällä blogissa on ollut niin hiljaista. En jaksa kirjotella niitä samoja tunteita, joita tässä on ollut jo viikkotolkulla, riittää kun omassa päässä ajatukset kulkevat samaa rataa. Mies on selkeästi positiivisemmalla mielellä ja sanoikin eilisiltana, että hänellä on hyvä tunne tästä. Kunpa voisin sanoa samaa. Edelleen joka vessareissulla tarkistan, ettei verta tule ja jokainen vatsakramppi saa ajattelemaan pahinta.

Neuvolaan en ole vielä saanut yhteyttä, siellä ei olla oltu paikalla koko viikkona. Vähiin käyvä aika huolettaa, sillä jouluksi matkaamme miehen kotiseudulle ja kotiudumme vasta tammikuun puolella. Noihin viikoihin osuu sopivasti np-ultran aika. Toki se on varmasti sovittavissa ja järjestettävissä mutta se edellyttäisi ensin siellä neuvolassa käyntiä...

Itsellä työkiireet edelleen jatkuvat ja tulevana viikkona edessä on neljän päivän työmatka. Työmatkat on nyt muutenkin rasittavia mutta sitten kun siihen lyödään päälle vielä 24/7 etova olo, niin se tuntuu suorastaan rangaistukselta. Pahoinvoinnista ollaan kärsitty siis jo pari viikkoa, muistaakseni 6+ -viikkolla alkoi. Kaikki ruoka tuntuu etovan mutta toisaalta jos ei syö mitään, niin etoo kahta kauheammin. Loppupeleissä olen tyytyväinen oireisiini, se saa vakuuttumaan, että kaikki on niin kuin pitää. Pahoinvointi, nännien arkuus, väsymys ja hajuherkkyys ovat tämän hetken oireita. Onneksi mikään ei ole niin rajuna, että estäisi työnteon tai muun normielämän.

Kahdelle lähimmälle ystävälleni olen raskaudesta kertonut mutta muuten asiasta puhuminenkin ahdistaa. Mies on kertonut perheelleensä ja he ovat tottakai erittäin onnellisia puolestamme. Itse en ole saanut kerrottua perheelleeni, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sen vaikeampaa se on. No, jos kaikki hyvin menee, niin eihän tämä keneltäkään jää huomaamatta.

Nyt nauttimaan viikonlopusta ennen kiireistä työviikkoa. Onneksi loman alkuun on vain kaksi viikkoa! Sitä odotellessa.

rv 8+4

1 kommentti:

  1. Toivottavasti tuo np ultran aika on siellä sovittavissa nimittäin, kun minä yritin sitä omaa aikaani siirtää niin ei onnistunut... :/

    VastaaPoista

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers