"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

torstai 15. marraskuuta 2012

Kel´onni on, se onnen kätkeköön

En osaa purkaa tuntojani sanoiksi. Olen koko viikon yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa (huomaatteko, en voi edes kirjoittaa sitä sanaa!) peläten, että jos sen ääneen sanon, vaikka ihan vain itselleni, niin se otetaan minulta pois. Joka vessareissulla toivon, ettei verta pyyhkiytyisi paperiin, vaikka tiedänhän minä jo kokemuksesta, ettei se verettömyys vielä mitään tarkoita. Asiat saattaa silti olla huonosti vaikka verta ei tulekaan.

Oireita ei juurikaan ole jos väsymystä ja vatsan juilimisia ei lasketa. Yksi oire on ylitse muiden ja siihen turvaudun kuin hukkuva köydenpätkään: rintojen arkuus. Kyse ei ole kivusta vaan enemmänkin painon tunteesta, kivistyksestä. Pitkin päivää kokeilen aina vaivihkaa, että vieläkö kivistää. Laitan kädet rinnalleni puuskaan, jolloin väkisinkin sen tunnen. Nojaan työpöytääni, jolloin en voi olla sitä tuntematta. Ajan tarkoituksella pyörällä töyssyistä niin että tuntuu. Yöllä käännyn vatsalleni vain tunteakseni, että edelleen tuntuu.

Vaikka olen pyrkinyt olemaan ajattelematta koko asiaa, olen kuitenkin kerennyt jo kaikkea ajattelemaan, ja haaveilemaan. Aina kuitenkin palaan takaisin ajatukseen, ettei vielä kannata innostua, että ehkä en saa pitää tätäkään pientä.

Huomenna on odotettavissa hoitajan soitto klinikalta ja varhaisultrasta sopiminen. Pelottaa. Pelottaa, kun tiedän ettei se varhaisultrakaan vielä mitään tarkoita. Kaikki saattaa olla siellä hyvin ja seuraavassa hetkessä ei olekaan. Miten pienestä kaikki onkaan kiinni.


6 kommenttia:

  1. Samoja tuntemuksia on minullakin ollut. Vähän tässä ajan mittaan kuitenkin luottamus siihen että kaikki ehkä sittenkin menee hyvin on kasvanut. Eikä tosiaan minullakaan mitään valtaisia oireita ole ollut. Siinä on kyllä puolensa ja puolensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotankin jo kovasti, että aika kuluisi ja olisimme selvemmillä vesillä. Eniten ehkä odotan aikaa, jolloin voin katsoa taaksepäin, lukea näitä tekstejä pieni, tuhiseva nyytti sylissäni, ja todeta, että kaikki tämä on ollut sen arvoista! <3

      Poista
  2. Ohho, täällähän on positiivisia uutisia! :) Toivottavasti tämä toinen kerta toden sanoo – ja uskon, että niin tapahtuu – eli paljon onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivon todella, että nyt kaikki menisi hyvin ja saisimme vihdoinkin kauan kaivatun lapsen syliimme. <3

      Poista
  3. Itsellä putosi suuri kivi sydämeltä jo varhaisultrassa, mutta sinun taustallasi ei varmaan lääkärien vakuuttelut kauheasti auta. Yritä kuitenkin ajatella positiivisesti, koska se varmasti vaikuttaa pikkuiseenkin. Paljon paljon onnea varhaisultraan ja rauhallista viikonloppua! Kerrohan muuten, miten toinen uusi perheenjäsen on kotiutunut:)

    VastaaPoista
  4. Toki varhaisultrakin jännittää ja olen tosi helpottunut, jos kaikki on siellä hyvin. Ikävä kyllä se ei aina ole koko totuus ja siksi epävarmuutta riittää varmasti koko alkuraskauden ajaksi (ja siitä eteenpäinkin!). Onneksi en koko aikaa kerkeä näitä ajatuksia pyörittämään mielessäni, koska ihana koiruli on vallannut ajatukset. Ihanuus on kotiutunut hyvin. Vielä tottutelemme toisiimme mutta päivä päivältä sujuu paremmin. Pientä eroahdistusta pienellä on, joten yksinoloa harjoitellaan paljon.
    :)

    VastaaPoista

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers