"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

lauantai 10. marraskuuta 2012

Jos kaikki menee hyvin

Kiitos kaikille teille ihanille kannustavista kommenteistanne ja onnitteluista. Olemme mieheni kanssa varovaisen onnellisia mutta myös huolissamme.

Pelko on asettunut asumaan rintaani ja käyn mielessäni jatkuvasti läpi eri vaihtoehtoja, mitä kaikkea voikaan mennä vikaan. Kemiallinen. Kohdunulkoinen. Tuulimuna. Keskenmeno. Kohtukuolema. Kamalia kohtaloita ja silti toisille niin todellisia. Sen vähän mitä olen uskaltanut miehen kanssa aiheesta keskustella, päättyy aina sanoihin: "siis jos kaikki menee hyvin". En uskalla edes ajatella, että kaikki menisi niin kuin pitäisi ja ensi kesänä meitä olisikin kolme. Kuulostaa kovin vieraalta. Olo on kovin haavoittuvainen ja varovainen. Viime kerrasta oppineena tuntuu,  etten halua kertoa tästä vielä lähipiirillenikään, vaikka tiedän heidän uutisia malttamattomina odottavan. Joutuvat odottamaan vielä vähän pidempään.

Nyt täällä eletään päivä kerrallaan ja jokaisella vessareissulla toivotaan, ettei pyyhittäessä paperiin ilmesty punaista. Lutinus-puikot aiheuttavat "vuodon tuntua" ja se saa sydämen jättämään lyöntejä välistä ja pakottaa ryntäämään vessaan. Oireita kuulostelen jatkuvasti. Niin kauan kuin on vatsan vihlomista, rintojen kivistystä ja väsymystä, on myös toivoa. Tulen myös testaamaan viikkonäyttöisellä testillä ensi viikolla, ihan vain nähdäkseni vaihtuvatko viikot.

Ensi perjantaina hoitaja soittaa klinikalta ja silloin luultavasti sovitaan aika varhaisultraan. Siinä siis ensimmäinen etappi. Ensimmäinen monesta. Luultavasti vaadin päästä ylimääräisiin ultriin. Pelko siitä, että historia toistaa itseään on suuri.

Päivä kerrallaan.


Kunpa kaikki menisi hyvin.

4 kommenttia:

  1. Samoja pelkoja kävin itsekin läpi ihan alussa, vaikka minulla ei taustalla ole keskenmenoja. Onneksi nuo pelot ovat ihan vähän tässä jo helpottaneet kun vko 12 lähestyy. Mutta vähän luulen että raskauden erivaiheissa pelkään koko ajan ainakin vähän jotakin.

    VastaaPoista
  2. Onneksi varhaisultraan ei ole mahdottoman pitkä aika kuitenkaan. Positiivisen testin jälkeen me lähdimme kahdestaan ravintolaan syömään siltä seisomalta. Kävin vielä vessassa ennen kuin lähdimme. Muistan vielä, kun kauhusta kankeana pyyhin vessassa ja toivoin, ettei menkat alkaisi, että saisimme pitää sen onnellisen ravintolaillallisen:) Epävarmuus ei kyllä vieläkään ole täysin helpottanut otettaan, vaikka ollaan pian jo puolivälissä. Toivottavasti pystyt kuitenkin nauttimaan ja iloitsemaan, vaikka se ei varmaan helppoa olekaan. Kun odottaa raskautta, sitä kuvittelee että kun sen plussan saa niin kaikki muuttuu helpommaksi. Eihän stressi siitä lopu. Juuri yksi kollega sanoi, että siitä ne huolet vasta alkaa, kun lapsi syntyy!

    VastaaPoista
  3. Minulta on mennyt nämä hyvät uutiset kokonaan ohi! Paljon onnea!!! <3

    VastaaPoista
  4. Ihanaa <3 Päivä kerrallaan on ihan hyvä, vaikka ei mitenkään helppoa varsinkin kun aiempi kokemus varjostaa mukana.. Toivon niin kaikkea hyvää!

    VastaaPoista

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers