Tämä viikko on vierähtänyt vauhdilla! Vaikkakaan sillä ole muuta vaihtoehtoa ollut, kun olen vaan käynyt töissä ja nukkunut, nukkunut ja nukkunut! Unirytmini on kuin pikkulapsella: menen nukkumaan aikaisin ja vastaavasti herään aikaisin. Mies-rukkaa käy sääliksi kun ei minusta ole seuraksi minkään vertaa. Ennen kello kahdeksaa illalla on parasta vaihtaa kuulumiset ja seurustella koska tasan varmasti kello kahdeksan olen matkalla höyhensaarille. Aamulla herään kyllä virkeänä vaikkakin haukotus ja vetämättömyys seuraa mukana töihin. Mietinkin, että koska joku ymmärtää mistä on kyse...
Oireita on ilmaantunut, joista, ihme kyllä, olen helpottunut! Väsymyksen jo mainitsinkin, sen lisäksi on pahoinvointia, turvotusta, huimausta ja jatkuva nälkä... Onnekseni tämä kaikki on vielä suhteellisen pientä mutta tarpeeksi kuitenkin tehdäkseen olon ikäväksi. En kyllä valita, sillä tämä luo minuun uskoa, että pienokaisella olisi kaikki niin kuin pitääkin. Niin kuin hyvä ystäväni sanoi; ei vauvaa ilman oireita! :)
Mitä lähemmäksi varhaisultra tulee, sitä nöyremmäksi tunnen itseni. Jo nyt soimaan itseäni vauhkoilusta raskauskilojen kanssa. Aivan sama montako niitä tulee kunhan vaan saisimme oman pienokaisen kotiin syksyllä.
Ensi viikolla tämä epätietoisuus saa väistyä! Mitään muuta en niin toivo kuin että monitorissa näkyisi pienokaisen sydän jumputtamassa kovaa vauhtia! Enää viisi päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti