Rakenneultra

Koittihan se päivä viimeinkin. Alkuun voin helpotuksekseni kertoa, että rakenteellisesti kaikki oli kunnossa. On se kyllä ihmeellistä mitä kaikkea voidaan nähdä jo tässä vaiheessa. Käytiin rakenteet läpi päästä alkaen ja vaikka kätilö selittikin mitä milloinkin oli mittaamassa, huomasin, että jossain vaiheessa luulin ruudulla tutkittavan päätä ja sitten kätilö ilmottikin sen olevan vauvan vatsa! :) Kätilö ilmoitti, että kaikki on niin kuin näinä viikkoina kuuluukin, eikä hänen silmissään mitään epätavallista löytynyt.

Pikkuinen potkaisi pari kertaa suoraan ultralaiteeseen ja kätilö kysyi, että tunsinko minä liikkeet. En tuntenut niitä sillä hetkellä mutta muuten olen alkanut niitä päivittäin tuntemaan. Sellaista pientä möyrimistä. :)

Entä pienokaisen sukupuoli? Selvisikö se? Selvisihän se. Mies seisoi ultran ajan näytön vieressä nähdäkseen kaiken mahdollisimman hyvin ja tarkasti. Mittauksien välissä näytölle ilmestyi tietoja ultrasta ja mieheni kääntyi minua päin ja huuhdahti, että hän tietää kumpi se on! Minä siihen, että kuinka hän voi sen tietää ja mies siihen, että se luki siinä näytöllä: female. Siinä samassa molemmat tajuttiin, että kyseessä oli minun sukupuoleni, ei vauvan! Kuullessaan, että toivoisimme saavamme tietävää kumpi on tulossa, kätilö hetken tutkittuan sanoi, että napanuora kulkee jälkojen välistä mutta on siellä jotain muutakin... Että jos meille tyttö syntyy, niin hän kyllä ihmettelee kovasti! Eli pientä poikaa odotetaan täällä(kin) innolla! <3

Voihan vauva sentään! Niin ihanaa ja huojentavaa! Jokohan sitä nyt alkaisi uskomaan, että tämä todella tapahtuu meille?