"Vuodet opettavat paljon sellaista, mistä päivät eivät tienneet mitään"-R.W.Emerson

lauantai 3. elokuuta 2013

Synnytyksestä

Niin se aika vaan hurahtaa: jo kolme viikkoa eloa takana pikkumiehen kanssa! Uusi arki on totaalisesti vienyt mennessään enkä ole tänne kerennyt paljoa kuulumisia päivittelemään.

Synnytyksestä jäi hyvät muistot vaikka kaikki nopeasti tapahtuikin... Onneksi Daddy kerkesi juuri ennen H-hetkeä saliin todistamaan pikkuisen maailmaantuloa! Miten se niin täpärälle sitten meni? No, tässä synnytyskertomus lyhykäisyydessään:

Synnytys päätettiin käynnistää tuolloin 12.7. lapsivesikontrollin yhteydessä, jossa vesi oli entisestään vähentynyt. Ballonkia ei saatu asetettua, joten lääkkeillä käynnistettiin klo 11.00. Kaksi annosta tarvitsin, kunnes supistuksia alkoi tulemaan. Noin kello 19 supistukset kuitenkin tuntuivat olevan laantumaanpäin. Tilannetta tarkkailtiin ja klo 21 jälkeen tarkistettiin kohdunkaulan tilanne: olin ainoastaan 0,5cm auki ja hoitaja totesi, ettei yön aikana varmasti mitään tapahtuisi, että parasta olisi yrittää levätä yön yli ja jatkaa käynnistämistä aamulla. Mies lähti kotiin klo 22.00. Minä puolestani yritin nukkua, joka oli mahdotonta supistuksien vuoksi, jotka olivat kyllä kivuliaita, mutta jotenkin ajattelin, etteivät ne vielä ole niitä itsejään, koska eihän synnytys ollut vielä edes kunnolla alkanut! Aloin oksentamaan jokaisella supistuksella, johon sain pahoinvointipiikin sekä kipupiikin lihakseen, jotta saisin nukuttua. Ei auttanut. Kärvistelin kunnes klo 1.00 soitin hoitajalle, että nyt tarvitsisin jotain kipulääkettä. Kävin vessassa ja tunsin suurta tarvetta ponnistaa. Menin takaisin huoneeseeni, jossa kerroin hoitajalle ponnistuksen tarpeesta. Hoitaja ymmärsi heti mitä oli tapahtumassa (itse en sitä vielä siinä tajunnut!). Kohdunsuun tilanne tarkistettiin ja hoitajan kommentti kuului: "Ei voi olla totta!". Olin auki 10cm ja ponnistusvaihe alkamassa! Vauva oli tulossa nyt! Paniikissa rupesin vaatimaan epiduraalia, johon hoitaja vastasi, etten tarvitsisi sitä enää, avautumisvaihe oli jo ohi! Sen sijaan hoitaja kehotti soittamaan miehelleni, että tämä kiiruhtaisi takaisin sairaalaan. Minä siirryin synnytyssaliin, jossa alkoi ponnistaminen. Synnytyslääkäri tuli paikalle antamaan kohdunkaulanpuudutuksen, joka onneksi kerkesi vaikuttamaan ja teki ponnistamisesta helppoa. Mieheni ehti paikalle 10 minuttia ennen pikkumiehen maailmaantuloa! Onneksi mieheni oli mennyt ystäväpariskunnan tykö yöksi, heiltä kun ajoi sairaalaan 15 minuuttia ja meiltä kotoolta matkaa olisi ollut 50 minuuttia... Täpärälle siis meni!

Virallisesti synnytys merkittiin alkaneeksi lapsiveden menosta klo 22.00 (jonka jälkeenpäin tajusin menneen vessakäynnin yhteydessä), eli kestoksi tuli 4 tuntia. Ensisynnyttäjäksi aika nopeaa toimintaa. :) Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sairaalassa saatiin perhehuone ja oltiin sairaalassa 3 päivää. Pikkuisen vointia ja painoa seurattiin tarkasti. Sairaalan henkilökunta olivat erittäin empaattisia ja asiantuntevia. Kotiin lähdettiinkin ristiriitaisin fiiliksin: sairaalassa apu oli koko ajan kellonsoiton päässä ja kotona oltaisiin omillamme, miten ikinä osaisimme pitää pikkuisen hengissä?

Kyllä sitä vaan osaa. Nyt jo arki vähän asettunut ja pikkuherra on kaikinpuolin tyytyväinen ja rauhallinen tapaus. Äiti ja Daddykin jo saanut vähän varmuutta otteisiin, eikä enää pelkää, että pikkuinen särkyy. Paino on noussut pikkumiehellä hienosti, nyt ollaan jo yli kolme kiloisia, tarkalleen 3170g! Eli kahdessa viikossa paino on noussut 500g!

Eihän tätä tunnetilaa pysty sanoin kuvailemaan. Se kun katson pientä poikaani, joka sylissäni nukkuu, saa minut tuntemaan jotain sellaista mitä en ole koskaan ennen tuntenut. Äidinrakkaus. Sitä sen täytyy olla. <3




4 kommenttia:

  1. Hui kauhistus! Hienosti pärjäsit avautumisvaiheen loppuun saakka ilman puudutusta. Paljon onnea pikkuisesta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei siinä kerennyt kissaa sanoa! Paljoa en ollut synnytystä edes miettinyt tai sitä suunnitellut, koska eihän sitä voi tietää, mitä tuleman pitää, mutta se vähän, mitä olin ajatellut, ei kyllä toteutunut ollenkaan! Väliin jäi pitkät kuumat suihkut avautumisvaiheessa, epiduraali, kylmäkääreet otsalla, lämpöpusseja alavatsalla... Kaikki naposteltavatkin jäi syömättä kun itse oli varautunut ainakin vuorokauden kestävään synnytykseen! Mutta olen tyytyväinen, että selvisin kuitenkin niin vähällä ja helpolla! :)

      Poista
  2. Aikamoinen tarina, mutta jo vain sujui nopeasti. Paljon onnea ihmeestänne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pikkuinen on tosiaan kaikkea sitä, mitä kuvittelin -ja enemmän! On ihanaa tuijottaa pikkuista ja nähdä hänessä omia ja mieheni piirteitä! Ei mene kauaa, kun teilläkin tuhisee pikkuinen käsivarsilla! Tsemppiä edessä olevaan koitokseen, hyvin se menee! :)

      Poista

Yhteistä matkaa takana

Daisypath Anniversary tickers

Onnentäyttymystä odotellessa

Lilypie First Birthday tickers