Mitä seuraavaksi?

Kp 1 tänään. Meni sitten se viimeinenkin toivo, että testit valehtelisivat...

Menkat ovat runsaimmat sitten miesmuistiin ja alavatsalla edelleen jomottaa sekä tissejä kolottaa. Jotenkin on kuitenkin helpottavaa, kun tuntuu, että jotain hormonaalista kropassa tapahtuu. Josko nyt kroppa alkaisi elpyä viime keväästä ja toimia kunnolla. Vai elättelenkö vain toiveita? Se jää nähtäväksi.

Klinikalta soitetaan ensi viikolla. Pitäisi miettiä, miten halutaan tästä edetä. Seuraava askel olisi IVF, mutta se tuntuu jotenkin kovin isolta askeleelta ottaa...
Mies toivoo, että loppuvuosi mentäisiin vielä insseillä, ja jos ei sittenkään onnistu, niin alkuvuodesta siirryttäisi ivf-jonoon. Siinähän se vastaus taisi tullakin.

Testi

En sitten malttanut olla tekemättä testiä jo tänään. Käytin yhden Clearbluen digitesteitä, koska olin niin varma positiivisesta tuloksesta. Parin minuutin päästä näyttöön piirtyi "Not Pregnant".

Mitä helvettiä? Mihin tässä voi enää uskoa?

On kyllä niin hanurista taas tää homma. Vituttaa.

Ei toiveiden täyttymystä toukokuussakaan

Aamun testi negatiivinen.

Olen jotenkin ihan sanaton. Sama pettymys on jo kirjoitettu niin moneen kertaan, ettei ole mitään lisättävää.

Oman pettymyksen vielä kestäisin, ja sen kanssa jaksaisin, mutta kun näen miehen pettymyksen, sydän meinaa särkyä.

Aamulla mies-kulta heräsi testiä valvomaan, kun ei jännitykseltään pystynyt nukkumaan. Kun testi oli tehty ja negatiivinen tulos todettu, lähti mies hartiat lysyssä keittämään teetä ja totesi mennessään että "life sucks". Yep. I know, honey, I know.


Koita sitten tässä olla positiivinen, perkele!

Kp 1

Sieltähän ne sitten tulivat, mokomatkin. Antoivat itseään ihan kiusalla odottaa.

Soitto klinikalle, jossa on systeemit kevään-kesän aikana muuttuneet: jos ennen sai puhelimessa odottaa tunnista eteenpäin läpipääsyä, niin tänään onnistuin ensimmäiselle yrityksellä. Piti ihan varmistaa, että soitin oikeaan paikkaan, sen verran ripeää toiminta oli! No, ripeyshän selittyi sillä, että otettiin vain soittopyyntö vastaan ja luvattiin palata päivän aikana asiaan.

Äsken tuo soitto sitten tuli ja käytyämme tilanteen läpi, totesi sairaanhoitaja/kätilö, että hän vie paperit lääkärille nähtäväksi ja hän päättää, että miten tässä edetään. Hassua ajatella, että joku jota en ole edes nähnyt, päättää miten  tässä menetellään. Huhhei! Esitin toiveen inseminaatiosta, joten nähtäväksi jää, mitä se lääkäri oikein määrää... Soittoa taas odotellessa.

Ihan hyvillä mielillä ollaan. Miehen puolesta harmittaa vietävästi, hän taisi uskoa ihmeeseen vielä enemmän kuin minä itse...

Ääh!

No niin, aamuinen testi oli niin puhdas negatiivinen kuin osaa ja olla voi! Mikähän tässä mättää? Ovis kuitenkin bongattu ajallaan, joten ei kai se voi siitä kiinni olla, että ovulaatiota ei olisi tapahtunutkaan? Voiko kuitenkin olla ovulaatio tapahtunut mutta menkkoja ei tulisikaan? Oi, miksi tämän pitää olla näin helkkarin vaikeaa? Alkaisivat nyt, niin pääsisi asiassa eteenpäin. Kamalaa toiveiden nostattelua, ja aivan turhaan...

Uuden alku

Kyllähän se vaan aina kirpaisee yhtä paljon kun ei siihen raskaustestiin sitä toista viivaa piirry, vaikka kuinka kärsivällisesti odottaa ja sitä tikkua kääntelee ja vääntelee.

Negatiivinen raskaustesti ensimmäisenä loman jälkeisenä työaamuna ei paljoa miltä nostattanut, puhumattakaan töihin paluusta. Hyppäsin sitten vielä vaa´alle ajatuksena saada kaikki huonot uutiset samaan syssyyn. Nyt on sitten hyvä tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Uusi kierto ja uusi kevyempi elämä.

Kp 1:stä odotellessa, että  päästään soittelemaan klinikalle.

Kp 1

Sinne meni sitten ne toiveet ja uskomukset alkaneesta raskaudesta, taivaan tuuliin! Kyllä harmittaa ja surettaa. Jotenkin sitä oli niin varma, että tällä kertaa olisi tärpännyt. Tosin ottaen huomioon viimeaikaisen stressin ja kiireen (remontti ja muutto), olisi se kai ollutkin aikamoinen onnenkantamoinen jos hedelmöitys olisi näillä stressileveleillä onnistunut...

Nyt niellään tämä pettymys, marssitaan apteekkiin hakemaan uusi satsi femareita ja yritetään uudelleen jo kahden viikon päästä, joka osuvasti sattuu olemaan juhannusviikonloppu. Tiedossa siis keskikesän romantiikkaa!

Kp 49

Tänään siis jo kiertopäivä 49! Ihan älytöntä, sanon minä. Aikaisempien tero-kuurien mukaan menkkojen olisi pitänyt alkaa eilen, eli 4. päivänä terojen loppumisesta, vaan ei ole alkanut ei. Jotain nippailuja alavatsalla on mutta ei menkkamaista normaalikipua. Lieneekö tämä sitten tarkoittaa, ettei menkkoja tulekaan? Onkohan tämä yleistäkin? Noh, viikon odotan ja sitten soittelen polille. On se kyllä kumma, että jos ei nyt luomusti alkaisikaan, niin edes sitten lääkityksellä. Miten voikin (useimmille) niin luonnollinen asia olla kohdallani näin pielessä? Niin turhauttavaa!

Turhautumista lisää tieto siitä, että JOS edellinen raskaus olisi edennyt normaalisti, niin nyt oltaisiin jo yli puolenvälin ja rakenneultra olisi huomenna... Katkeransuloisesti olen lukenut muiden aikanaan samaan aikaan plussanneiden iloisia uutisia raskauden etenemisestä. Olen toki iloinen heidän puolestaan, mutta samaan aikaan en voi olla ajattelematta, että miksi minä en saanut jatkaa tuota matkaa heidän kanssaan? Miksi?

Kateutta ilmassa

Mistähän se ensimmäinen tunne kumpuaa, kun kuulee, että (taas!) joku tuttavapariskunnista odottaa esikoistaan? Se kateuden tunne, joka aiheuttaa piston sydämessä ja synkän mielen, on jotenkin vaan niin kovin raskasta. Sen sijaan, että olisin iloinen ja onnellinen heidän puolestaan, osaan vain ajatella, että eikä? Oikeesti? Miksi? Miksi he mutta ei me?

Onneksi saan kuulla näistä uutisista aina vähän etukäteen, jolloin osaan varautua pariskunnan tapaamiseen ja hymyn piirtymiseen kasvoille onnitellessani heitä.

Jostain syystä mieli on taas matala ja usko onnistumiseen nollissa. Lienee jotakin hormonaalista elimistössä meneillään, kun mielialat vaihtelevat näin laidasta laitaan...

Tänään on kp 43, teropäivä 8 ja menkkoja odotellaan alkavaksi sunnuntaina. Ehkä se mieli tästä taas kohenee, kunhan päästään tässä projektissa eteenpäin...

Me mieheni kanssa otimme varaslähdön ja juhlimme vappua jo lauantaina ystävien kanssa, joten tänään olemme olleet vain kotona ja nauttineet hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Huomenna kyläilemään siskon luokse. Aurinkoista vappua!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Tässä fantastisessa sarjakuvablogissa "Meinasin kaatua"  kuvaa tarkalleen toimiani tänä aamuna...
http://meinasinkaatua.sarjakuvablogit.com/2010/06/02/jos-kuitenkin/

Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos ei vielä ole tutuksi tullut.

Tää lähtee terapialenkille...

KP 27 / DPO 12

Ärsyttää! Ärsyttää todella paljon! Eihän tuo testitulos ole miksikään muuttunut! Miten olisikaan?! Sehän nyt olisi ihan liikaa pyydetty! Aaaargh!

Ihan selkeitä menkkaoireita; turvotusta, näppylöitä, alakuloisuutta, vatsan juilimista, rintojen arkuutta jne... Ja silti sitä sortuu ajattelemaan, et mitä jos sittenkin... Menkkojen pitäisi alkaa maanantaina -ja eiköhän näin tapahdukin!

Raskaustestiin ilmeistyi ainoastaan kontrolliviiva. Sitä siinä kääntelin ja vääntelin ja oikeaan valoon osuessaan olin erottavinani myös viivan paikan. Tosin sitä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua "haamuksi", eikä oikeastaan miksikään muuksikaan, tai ehkä voikin, mielikuvitukseksi!

Tiedetään, edelleenkin voi olla liian aikaista tehdä testi ja, ja, ja... EI! Ei enää! Nyt riittää tämä itsensä huijaaminen! En ole raskaana! En ehkä koskaan tule raskaaksi! Enkä koskaan saa plussaa raskaustestiin!!! En.

Ihme pilleri (t)

Voihan itku ja hampaiden kiristys! Niin vaan se kiireinen elämä kostautuu ja voin heittää hyvästit raskautumiselle tämän vuoden puolella. Meneillään oli siis femar-kuuri (kierron 3-7 pvä). Apteekkista hain vain yhden kierron verran pillereitä, eli viisi pientä, ihmepilleriä. Turhaan niitä varastoimaan, kun voi ollakin, ettei lääkkeet syystä tai toisesta tehoakaan tai mukavintahan olisi ajatella, ettei niitä enää tarvittaisiin...

Joka tapauksessa. Kannoin pillereitä mukanani kukkarossa, että varmasti otan ne samaan vuorokauden aikaan joka päivä, enkä halunnut riskeerata, että kiireessä jonain päivänä ne unohtaisin aamulla kotona ottaa. Puhelimeen vielä hälytys joka aamuksi, noin aamukahvin aikaan, niin varmasti oli juotavaakin sopivasti edessä. Helppoa kuin heinänteko! NOT!

Unohdin, että kannoin mukanani myös muutamia teroluteja, nehän oli tätä kuuria edeltävät ihmepillerit. Järkytys olikin suuri kun sunnuntaina, kuurin viimeisenä päivänä, kaivoin kukkarostani femar-liuskan, jossa olikin vielä kolme pilleriä jäljellä tyhjän sijaan. Olin siis syönyt kaksi femaria ja kolme terolutia, kunnon pillericocktail! Soitto poliklinikalle vahvisti epäilyni, odotetaan vuoden vaihteen jälkeen, ja sitten uusi yritys. *huokaus*

Näillä mennään, ei voi mitään. Kaiken pettymyksen alla on ehkä hieman helpottuneisuutta, nyt voin keskittyä nauttimaan loppuvuoden hulinasta, ilman stressiä päivien laskemisesta ja väkisin yrittämistä ja rentoutuen viettää joulua ja uutta vuotta kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa.

Viime Uutena Vuotena hiljaa esitetty toive raskaudesta vuonna 2011 ei siis toteudu mutta ehkäpä ensi vuosi tuo tullessaan kauan kaivatun nyytin.