Tauon jälkeen

Kesäkuun lopussa ilmaantunut yllättävä palvelun huoltokatko epäsi pääsyn blogiini koko kuukaudeksi. Ainakin tuli otettua kunnollinen (ja pakollinen) irtiotto kaikesta tästä ja täytyy myöntää, että hyvää on tehnyt! Ajatukset pyöri niitä samoja polkuja, eikä oikein mitään hyvää tai positiivista saanut kirjoitettua.

Huoltokatko on ohi ja nyt taas pääsee päivittelemään blogia sekä päivittämään muiden blogilaisten kuulumiset. Jokin jumi on vielä päällä kun blogilista ei ole päivittynyt sitten heinäkuun alun, mutta käyn listan läpi manuaalisesti päästäkseni taas kärryille, mitä kesän aikana täällä on tapahtunut. Toivottavasti olisi hyviä uutisia...

Tähän loppuun vielä nopea tilannekatsaus: kesäkuun yritys päättyi menkkojen alkuun ja nyt vuorossa on heinäkuun piinapäivät. Ensi viikon alussa ollaan taas viisaampia. Henkeäni en tässä pidättele ja katse onkin jo syksyssä ja tulevissa inseminaatioissa. Jos siis tällä(kään) kerralla ei onnistuta, on edessä yhteydenotto klinikalle ja katsotaan sitten, että miten tästä eteenpäin.

Dpo 8 eikä mitään tuntemuksia, lukuunottamatta pientä tykytystä alavatsalla.

Hiljaiseloa

Kesä on saapunut tänne blogimaailmaankin, päätellen harvemmin päivittyvistä blogeista. Moni onkin ilmoittanut pitävänsä lomaa kaikesta tästä, rentoutuen ja keräävän voimia syksyä varten. Hyvä päätös, jonka minäkin tein ja nyt jo sitä rikkomassa. Ikävä kyllä piinapäivistä ei saa lomaa...

Tämä piinaviikkojen viimeinen loppuviikko on mielestäni koko prosessin kamalin vaihe (siis jos ei lasketa negatiivisia testituloksia mukaan). Kovasti sitä yrittää pitää jalat maassa, vaikka samaan aikaan pää kurkottelee korkeammalle pilviin. Toivo ja epätoivo kamppailevat keskenään, kumpi voittaa?

Juhannuksena onnistuin vilustuttamaan itseni. Viikon verran kärsin flunssasta, jonka loppuviimein lääkäri totesi ylähengitystieinfektioksi: korvatulehdus, joka ylläpitää kurkunpään tulehdusta. Jestas, mitä lastentauteja! Antibiootteja kasa ja olo alkaa helpottumaan. Flunssasta, tulehduksesta ja antibiooteista johtuen pelkään, ettei elimistöni ole parhaimmillaan mahdollista uutta raskautta varten - vaikkakin tiedän ettei se siitä yksistään ole kiinni.

Mahdollista raskautta en lähde edes spekuloimaan, en jaksa. On todella kuluttavaa rakentaa pilvilinnoja kuukaudesta toiseen ja sitten ne aina romahtavat. Itselläni on jo ajatus syksyssä ja hoidoissa etenemisessä. Lienee tarvitsee alkaa miettimään jotain muuta, jos tässä kesän aikana ei näillä apukeinoilla raskauduta? Tuleva pelottaa, jännittää ja ahdistaa. En koskaan uskonut, että vielä kahdenkin vuoden päästä häistä me olisimme lapsettomia. Mutta kuka näitä koskaan tietää?


DPO 9 - koska saan taas pettyä?