Näin viime yönä ihanaa unta, että me saimme kaksoispojat! :) Toinen oli niin kovin suuri ja toinen taas niin hirveän pieni. Muistan, kuinka unessa hoivasin pienokaisia vuoron perään. <3
Sitten kauhukuviin... Olen yrittänyt olla murehtimatta, ja aika hyvin olen siinä onnistunutkin. Silti pelko aina välillä nostaa päätään, että mitä jos sittenkin... Internethän on ihan vihoviimeinen "informaation" lähde ja siltikin sitä on tultu käytettyä jopa enemmän kuin tarpeeksi... Googlatessani "keskenmenon todennäköisyys", ajauduin sivulle, jossa henkilöt kertovat keskenmenoistaan eri raskausviikoilla sekä oireistaan tai oireettomuudestaan.
Tähän mennessä olen tuudittautunut siihen, että koska mitään vuotoa / vatsakipua ei ole ollut, niin kaiken on oltava hyvin! Keskenmenon saaneiden kokemuksista on todettava, että on hyvin mahdollista, että elämää ei kohdussani ole, mutta jostain syystä se ei myöskään tyhjene. :( Nyt sitten mieli harmaana mietin, että mitä jos...?
Onneksi varhaisultra on ensi viikolla. Toivottavasti sen myötä saan mielenrauhan. Luin (mistäpä muualtakaan kuin googlettamalla!), että kun sydämen syke on havaittu (yleensä 6. raskausviikon jälkeen), niin raskaudella on 90 % todennäköisyys jatkua normaalina.
Voi, kunpa ensi viikko tulisi nopeasti!
Ps. Lupaan olla googlailematta enää mitään! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti